Taas talvisotaa
Talvisota on yksi kiehtovimmista sotalegendoista ja sen tarinaa kertaavat niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin kirjoittajat, mutta ilman että siihen olisi historiantutkimuksen kannalta ollut enää aikoihin oleellisesti uutta lisättävää. Aikalaiskirjallisuudesta löytyy kyllä joitain kominternin ja neuvostopropagandan tarpeita palvelleita tekeleitä fasistisesta Neuvostoliittoa uhanneesta Suomesta – kuten Martin Andersen-Nexön Finland, den politiska terrorns land – joiden armeliaaseen unohtamiseen niiden tekijät itse ovat epäilyksettä halunneet myötävaikuttaa, mutta valtaosaltaan talvisota-kirjallisuus on kerrannut pienen maan sankaritarinaa. Sodan toisen osapuolen näkökulma – sotahistoriallinen ja aivan inhmillinen erotuksena poliittisesta analyysista – on siten jäänyt paljon vähäisemmälle huomiolle, sillä talvisota ei kuulunut neuvostohistorian juhlittuihin vaiheisiin eikä se siten neuvostohistorioitsijoidenkaan käsittelyssä ole päässyt samaan kaanoniin kuin Hitlerin hyökkäyksestä alkanut Suuri Isänmaallinen Sota.
Näin on myös englantilaisen Robert Edwardsin jo viisi vuotta sitten julkaistussa talvisota-kirjassa, vaikka se tavanomaista enemmän on koittanut kuvata sotaa myös Neuvostoliiton silmin niin pitkälle kun se venäläisen käännöskirjallisuuden varassa on ollut mahdollista. Kirja näyttää käännetyn ainekin norjaksi, mutta suomalaiskustantajat eivät ole olleet siitä kiinnostuneita. Se on ymmärrettävää, sillä kirja ei tuo mitään uutta tietoa tai näkökulmaa siihen, mitä suomalaisessa tutkimus- ja muussa talvisotaa käsitelleessä kirjallisuudessa on ollut meillä käytettävissä.Kirjaa myös leimaavat monet kiusalliset pienet ja vähän isommatkin asiavirheet.
Robert Edwards on toimittaja eikä historioitsija. Hänen aiempi kirjallinen tuotantonsa on käsitellyt mm Aston Martin-autoja ja edesmennyttä brittiläistä formula-ajajaa Stirling Mossia. Kirja on kuitenkin pyritty kirjoittamaan jonkinlaisella dokumentoidulla tutkijanotteella ja toimittajataustaisuus näkyy lähinnä siinä, että mielipide saa joskus korvata lähdemerkityn faktan.
On edelleenkin niin, että Max Jakobssonin 50 vuotta täyttävä Diplomaattien talvisota on paras talvisodan taustan ja rauhanteon kuvaus vaikka iso osa arkistomateriaalista ei silloin edes ollut tutkijoiden käytettävissä.
maaliskuu 2011
