James Ellroy, Blood’s a Rover, Windmill Books, 640 s., Croydon 2010
USA:n salattua vallankäyttöä
Yhdysvallat on piilotetun historian eli toisin ilmaistuna konspiraatioteorioiden luvattu maa. Russ Baker ei kuitenkaan ole varsinainen konspiraatioteoreetikko, vaan perusteellista työtä tekevä tutkiva journalisti, joka dokumentoi kaiken mitä kirjoittaa eikä jää kiinni toteen näyttämättömistä väittämistä saatikka ilmiselvistä väärennöksistä. Hän myös varoo esittämästä suoraan uusia teorioita vaan tekee mieluummin runsaasti täysin legitiimejä ja relevantteja kysymyksiä, joihin voi olla erilaisia vastauksia. Hän kertoo koko ajan halunneensa varoa leimautumista konspiraatioteorioiden esittäjäksi ja olleensa siksi kirjoittamansa suhteen pidättyväisempi kuin kenties pitäisikään. Hänen oman uskottavuutensa kannalta pidättyvyys on perusteltua, mutta vihjailu on kuitenkin niin viljavaa, ettei suorista väitteistä pidättäyminen pelasta häntä joutumasta luokitelluksi konspiraatioista inspiraationsa hakevien epämääräisten tutkijoiden joukkoon.
Bakerin kirja käsittelee Bushin poliittista dynastiaa, miten ja millaisin keinoin se on vaikuttanut ja mikä on sen sisäinen dynamiikka. Ensimmäinen 
valtakunnallisesti tunnettu poliitikko Bush oli Connecticutin pitkäaikainen senaattori ja republikaanien keskeisiin vaikuttajiin kuulunut Prescott Bush, jonka poika George H.W. Bush valittiin presidentiksi vuonna 1988 ja pojanpoika George W. Bush vuonna 2000. Kirjan päähenkilö ja Bakerin mielestä avain suvun politiikan ja aseman ymmärtämiseen on George H.W. Bush, jota kirja käsitttelee laajemmin kuin poikaa ja huomattavasti laajemmin kuin isä Prescottia. Myös George W.:n nuorempi veli Jeb, joka sentään toimi kahdeksan vuotta Floridan kuvernöörinä ja siinä ominaisuudessa kykeni kenties ratkaisevasti kääntämään Floridan ääntenlaskun veljensä eduksi, jää vain parin ohimenevän maininnan varaan.
Avain Bush vanhemman uran ja politiikan ymmärtämiseen on Bakerin mielestä hänen suhteensa CIA:han ja tiedustelumaailmaan. Virallisesti tällaista yhteyttä ei ole ollut ennen kuin Gerald Ford nimitti hänet presidenttikautensa viimeiseksi vuodeksi CIA:n johtajaksi vuonna 1976. Baker on kuitenkin koonnut laajan aineiston osoittaakseen, että Bushin on täytynyt olla sitä ennen jo parikymmentä vuotta läheisessä yhteistyössä CIA:n kanssa, ellei suoraan järjestön palveluksessa.
Hurjimmat seuraukset näistä CIA-yhteyksistä liittyvät Bakerin kirjassa presidentti Kennedyn murhaan. Senkin suhteen Baker välttää tarkkaan esittämästä täsmällisiä väitteitä tai syytöksiä, mutta kirjaa huolellisesti ja laveasti kaikki isä Bushin suorat, epäsuorat ja useiden välikäsien kautta löytyvät yhteydet Lee Harvey Oswaldiin ennen laukausten ampumista ja niiden jälkeen murhatutkimusten ohjailuun.
Kirjan toinen paljastus kertoo, että Nixonin eroon johtanut Watergate-skandaali oli Nixonin oman puolueen CIA-yhteysmiesten juoni päästä eroon epämieluisasta presidentistä. Salajuonen keskeiset toimijat olivat Washington Postin palkittu reportteri Bob Woodward ja Nixonin valkoisessa talossa avustajana toiminut John Dean. Kolmantena hahmona prosessin taustalla erottuu lukuisien välikäsien kautta jälleen George H.W. Bush.
Kolmas iso tarina kirjassa on se, miten George W. Bushin onnistui isäpapan yhteyksien avulla välttää Vietnamiin joutuminen hakeutumalla Texasin kansalliskaartiin, johon liittyvät velvoitteet hän kuitenkin laiminlöi sotilaskarkuruudeksi katsottavalla tavalla. Tämä onnistuttiin kuitenkin pitämään poissa julkisuudesta tehokkaalla jälkien häivyttämisoperaatiolla samanaikaisesti, kun Bushin likaisten temppujen osasto Karl Roven johdolla pystyi mustamaalaamaan Vietnamissa sotineen ja palkitun aidon veteraanin John Kerryn maineen.
Tämä kolmas suuri kertomus on näistä uskottavin ja muidenkin tutkijoiden dokumentoima. Mutta CIA:n, Kennedyn murhan ja Watergaten suhteen ei kaltaiseni skeptikko voi hurjimpia juonenkäänteitä enää täydellä vakavuudella seurata. Konspiraatiokertomuksia diggaavien kannattaa paremminkin lukea James Ellroyn tuore Blood’s a Rover, joka paljastaa ihan nimeltä Kennedyn todellisen ampujan, mutta tämä kirja onkin reilusti fiktiota. Toisaalta on niin, että vaikka Oswald olisikin ollut mielenterveydeltään häiriintynyt yksinäinen salamurhaaja on tapahtumien ympärillä sekä ennen että jälkeen Dallasin surmanluotien häärinyt kaikenlaista muutakin niin mafiaan kuin CIA:han liittyvää väkeä, joilla on voinut olla ihan omat murhaan liittymättömät syynsä estää tapahtumien liian perinpohjainen tutkiminen.
James Ellroy esittää puolestaan puhtaasti fiktion keinoin – mutta runsaasti todellisia omilla nimillään esiintyviä henkiöitä J. Edgar Hooverista ja Howad Hughista alkaen tekstiinsä kutoen – kuvan läpeensä väkivaltaisesta ja korruptoituneesta Amerikasta. Konspiraatiokuvaukset menevät tahallisen överiksi, mutta en hämmästy, jos moni lukija ottaa ne täydestä todesta. Olen pitänyt Ellroyn monista kirjoista ja jäljittelemättömästä tyylistä, mutta yli kuusisataa sivua tätä sinänsä taitavasti, mutta myös hengästyttävän tiiviisti kirjoitettua äksöniä alkaa olla meikäläiselle pikkuisen liikaa.
Elokuu 2010
