Välähdyksiä puolalaisten historiasta
Helsinkiin on Pohjoiselle Hesperiankadullle puoli vuotta sitten avattu uusi International Bookshop. Ensikäynnillä siellä käteeni jäi jo kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Puolan nykyisen ulkoministerin Radek Sikorskyn muistelmallisista elementeistä koostuva eräänlainen esseekokoelma.
Radek Sikorsky toimi jo alle kaksikymppisenä Solidaarisuus-liikkeessä. Hän oli aktiivisuutensa vuoksi jo 18-vuotiaana siinä määrin kompromettoitunut vallanpitäjien silmissä, ettei vuonna 1981 palanut loma- ja työmatkalta Englannista kotimaahansa, missä häntä olisi odottanut vangitseminen. Sikorsky sai turvapaikan Englannista, opiskelumahdollisuuden Cambridgen yliopistossa ja vuonna 1984 Englannin kansalaisuuden, ryhtyi toimittajaksi ja oli sotakirjeenvaihtajana Afganistanissa ja Angolassa vihaamiaan kommunisteja vastaan taistelevien osapuolten joukossa. Kun hän palasi kommunismin romahduksen jälkeen Puolaan hänestä tuli vain 29-vuotiaana ensimmäisen vapaan parlamentin aikaisen hallituksen apulaispuolustusministeri.
Full Circle ei ole varsinainen muistelmateos, mutta kertoo episodeja Sikorskin elämästä, hänen vanhemmistaan ja suvustaan, koulunkäynnistä, Solidarnozs-liikkeen noususta, hänen syntymäpaikkansa Bydgoszczin historiasta ja hänen kotiseudultaan ostamansa vanhan rappiokartanon historiasta ja kunnostuksesta sekä lyhyeksi jääneen ensimmäisen ministerikauden kokemuksista puolustusministeriössä.
Sikorski ei kuitenkaan ole täysin kaivautunut kremlinvastaisiin taisteluhautoihin ainakaan siinä suhteessa, etteikö hän kykenisi tarkastelemaan myös kriittisesti niitä ihmisiä joiden kanssa seisoi alunperin samassa rintamassa. Tällaisia ovat esim. Angolan UNITA-johtaja Jonas Savimbi, jonka joukkoja hän alunperin ihaili, mutta jonka henkilökultti, häntä ympäröivien ihmisten epärehellisyys ja voodoo-taikauskon ilmapiiri vierotti Sikorskin. Sama koski Lech Walesaa, jonka innokas kannattaja Sikorski vielä 1991 presidentinvaaleissa oli, mutta johon hän pettyi täydellisesti. Walesan tultua presidentiksi Sikorski teki hänestä tv-haastattelun ja kirjoittaa, että tämä oli vielä kauheampi kokemus kuin kahden psykopaattisen valehtelijan, Savimbin ja Afganistanin fundamentalistijohtajan Gulbuddin Hektmatyarin kanssa tehdyt haastattelut. Kohta tämän jälkeen Sikorski joutui apulaispuolustusministerinä pysäyttämään Walesan suunnitelman ostaa pimeiltä markkinoilta viisi taktista ydinpommia, mikä aikanaan Puolan onneksi pysyi salassa.
Politiikka ei kuitenkaan ole pääosassa Sikorskin kirjassa vaan laajasti historia. Sikorski kertoo sukulaistensa vaiheista sodan aikana ja sen jälkeen lähes uskomattomia tarinoita . Hän valaisee myös vuosisatoja samoilla seuduilla asuneiden puolalaisten ja saksalaisten suhteita ja sitä, mitä jälkimmäisille tapahtui sodan jälkeen, kun heidän vuoronsa oli tulla karkotetuksi synnyinseuduiltaan.
Sikorski kirjoittaa siitä Keski-Euroopasta, joka on vuosisatoja ollut vaihtuvien hallitsijoiden ja hallitusten alainen ja jossa puolalaiset, saksalaiset, juutalaiset jo monet muut ovat eläneet limittäin ja lomittain, eivät välttämättä ystävällisissä suhteissa, mutta jotenkin toisiaan sietäen ja toistensa kulttuuria rikastaen. Tätä Eurooppaa ja Puolaa ei enää toisen maailmansodan jälkeen ole ollut olemassa. Pääsisikö se edes jonkinasteisesti uudelleen elämään Euroopan unionissa?
Syyskuu 2008
