Ruotsin revyysatiirin mestari
Karl Gerhard on Ruotsin kaikkien aikojen tunnetuin ja suosituin revyytaitelija. Suomessa häntä tuskin muistetaan, vaikka hän on joitain kertoja täälläkin esiintynyt. Tuntemattomuus selittyy paitsi vierasmaalaisuudella myös sillä, ettei revyyteatteri Suomessa koskaan ole saavuttanut samanlaista suosiota ja levinneisyyttä kuin Ruotsissa. Minulla on ollut kerran 60-luvun alkupuolella Tukholmassa mahdollisuus nähdä yksi Karl Gerhard-revyy, ja se on jäänyt minulle paremmin muistiin kuin sittemmin muutamat satunnaisesti Linnanmäen Peacock-teatterissa näkemäni suomalaisrevyyt.
Karl Georg Johnsonina v.1891 syntynyt Gerhard aloitti uransa kiertuenäyttelijänä ja löysi oman alansa revyyteatterin vasta 20-luvun alussa, ja silloin sitäkin suurempana menestyksenä. Gerhard oli oman alansa työnarkomaani, joka rakasti esiintymistä ja jonka 60 revyytä ja 4000 kuplettia tuottanut ura jatkui intensiivisenä aina hänen kuolemaansa saakka vuonna 1964.
Suosionsa ja myös yhteiskunnallisen vaikutusvaltansa huipun Gerhard saavutti toisen maailmansodan aikana. Näinä vuosina jonkinlaisen salonkikommunistin maineessa ollut Gerhard suomi taiteenlajinsa keinoin Natsi-Saksaa ja Ruotsin hallituksen alistuvaa sopeutumista Saksan valtapolitiikkaan satiirinsa täydellä voimalla. Se antoi Kolmannen valtakunnan lähetystölle toistuvasti aiheen valittaa hallitukselle Gerhardin neulanpistoista, Ruotsin kotikutoisille natseille syyn demonstroida ja Ruotsin ulkoministeri Christian Güntherille ja pääministeri Per-Albin Hanssonille lopulta yllykkeen uhata häntä ja hänen Folkteaterniaan poliisitoimin, jollei ystävällismielisen ulkovallan ja sen suuren johtajan loukkaaminen näyttämöllä loppuisi. Kriittisellä hetkellä Gerhard muutti eniten ärsyttäneen kuplettinsa sanoja ja poisti siitä kaikki viittaukset Führeriin ja Saksaan ja korvasi ne viittauksilla, jotka saattoivat Ruotsin johtavat ministerit naurunalaiseksi. Siihen puuttumiseen ei hallituksella ollut enää varaa eikä mahdollisuuksia.
Karl Gerhardin poliittiset mielipiteet ja ideologinen suuntautuminen sivuutetaan kirjassa kuitenkin kevyesti. Hän olikin ennen kaikkea taitelija eikä hän koskaan suoraan osallistunut poliittiseen toimintaan. Tiettyä viehtymystä vaikutusvaltansa käyttämiseen hän tunsi jopa suurpolitiikassa kun hän talvisodan aikana joulukuussa 1939 hän yhden poliittiseen historiaan jääneen illallisisännyyden verran koitti vaikuttaa talvisodan rauhanneuvottelujen aloittamiseksi saattamalla neuvostolähettiläs Alexandra Kollontain ja ministeri Gustaf Möllerin keskinäiseen yhteyteen asian merkeissä. Kun Hella Wuolijoki sitten muutamaa viikkoa myöhemmin Tannerin lähettämänä ilmaantui Tukholmaan rauhantunnustelujen merkeissä ei Gerhardilla(eikä myöskään siinä vaiheessa Ruotsin hallituksella) ollut osaa näihin tunnusteluihin.
Karl Gerhardilla oli värikas sukupuolielämä, johon kuului kolme avioliittoa ja kolme lasta, mutta myös homosuhteita. Näistäkin Karl Gerhardin poika Per kirjoittaa isästään tekemässä elämäkerrassa avoimesti, mutta ilman mitään sensaatiohakuisuutta. Per Gerhardista tuli itsekin teatterintekijä ja tunnettu näyttelijä ja ohjaaja, joka isänsä viimeisinä vuosina toimi hänen kanssaan läheisessä yhteistyössä molempien yhdessä vuonna 1952 omistukseensa hankkimassa Vasa-teaternissa. Pojan kirja isästään ei ole henkilökohtainen muistelma vaan arkistolähteisiin ja laajaan kirjallisuuteen perustuva (joskin ilman lähdeviitteitä varustettu) kattava elämäkerta, johon Per Gerhardin muutamat omakohtaiset kuvaukset ja muistelut antavat luontevasti ja luettavasti henkilökohtaista väritystä.
Toukokuu 2008
.
