Nuortenkirjallisuutta aikuisille
Alun perin silloisessa Etelä-Rhodesiassa syntynyt ja elänyt, sittemmin skotlantilaistunut Edinburghin yliopiston oikeustieteen professori Alexander McCall-Smith on tuottelias ja monipuolinen kirjoittaja. Suoranaiseen maailmansuosioon hän on yltänyt botswanalaisesta naisetsivästä Mma Ramotswen elämästä ja hänen Naisten etsivätoimisto No 1:stä kertovalla sarjallaan. Sarjan kirjoista suomeksi on käännetty ainakin viisi kappaletta. Suuri ja etupäässä myönteinen julkisuus sekä eksoottinen sankaritar sai minutkin tarttumaan kesälukemisena Elämän kirkkaaseen keskipäivään.
270-sivuinen kirja oli nopeasti luettu enkä kokemuksen jälkeen usko enää toiseen saman sarjan teokseen ainakaan dekkarintarpeessa tarttuvani. Vaikka päähenkilö onkin yksityisetsivä, ei ole kyse mistään perinteisestä salapoliisiromaanista tai muunkaan muotoisesta rikosromaanista. Mitään ratkaistavaa arvoitusta tai muutakaan jännitysmomenttia ei kirjassa ole. Hyvää kirjallisuutta voi tietysti olla ilman näitäkin, mutta sellaista kiehtovaa tarinaa, kirjallista rakennetta tai syventävää ihmiskuvausta, joka nostaisi Mma Ramotswen suuren tai edes kiinnostavan kirjallisuuden joukkoon ei McCall-Smith ainakaan tässä kirjassa esitä.
Kirja muistuttaakin aika lailla vanhanaikaista ja vähän opettavaista nuorten kirjaa, onhan McCall-Smith menestynyt myös lasten kirjojen tekijänä. Kirja on kuitenkin aikuislukijoille tarkoitettu ja epäilemättä vetoaa heihin enemmän kuin jännitystä ja vauhtia kaipaaviin nuoriin lukijoihin. Juuri tässä arvatenkin on Mma Ramotswen suosion salaisuus: kerrankin hyväntahtoinen, väkivallasta ja ilkeydestä vapaa, kiireetöntä ja hyvään arkielämään perustuvaa yksinkertaista elämäntapaa kuvaava ja sitä esikuvaksi nostava, sympaattinen liian ja vaikeita ihmissuhdevääntöjä välttävä tarinointi, jonka luettuaan voi nukkua hyvin ilman painajaisia.
Vaikka Botswana minunkin käsitykseni mukaan on rauhallinen ja menestyvä Afrikan maa epäilen, ettei se taida kuitenkaan olla ihan sellainen idylli kuin kirjasta äkkisiltään voisi päätellä.
Heinäkuu 2007