Ganibalin jalanjäljillä
Vähän aikaa sitten luin Economist-lehdestä arvion mielenkiintoni herättäneestä kirjasta, joka kertoo Abraham Hannibalista, alunperin Afrikasta Konstantinopolin kautta orjaksi joutuneesta mustasta pojasta, joka myytiin Venäjälle ja nousi siellä Pietari Suuren suosikiksi, joutui välillä Pietarin kuoltua epäsuosioon ja toisarvoisiin tehtäviin Siperiassa, mutta palasi Pietariin ja sieltä Viroon, jossa päätyi Vironmaan kenraalimajurin arvoiseksi sotilaskäskynhaltijaksi. Eläkkeelle hän jäi kenraalin arvoon nostettuna. Tämäkin on jo legendan arvoinen tarina, mutta lopullisesti hänen paikkansa Venäjän historiassa varmisti se, että hänestä tuli runoilija Alexander Pushkinin isoisän isä.
Economistin esittelemä ja kiittämä kirja on Hugh Barnesin Gannibal – the Moor of Petersburg. Kun siis kirjakaupassa huomasin melkein samannimisen kirjan oletin, että kyseessä on juuri tämä kirja. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Abraham Hannibalista – tai Ganibalista, millä nimellä hänet Venäjällä tunnetaan – on tänä vuonna ilmestynyt ainakin kaksi uutta kirjaa. Koska oletin Barnesin kirjan olevan historiantutkimuksen menetelmiin nojaava tietoteos olin pettynyt, kun kohta Somers Cookin kirjan avattuani huomasin, että kyseessä on aivan eri genren teos.
Frances Somers Cook on brittiläinen opettaja, jota Abraham Hannibalin (1697-1781) elämäntarina on kiehtonut siitä alkaen kun hän ensimmäisen kerran siitä kuuli. Somers Cook on aiemmin kirjoittanut kaksi löyhästi Hannibalin oletettuun lapsuuteen perustuvaa fiktiivistä ja seikkailupitoista lastenkirjaa. Nyt hän tarttunut persoonallisella tavalla Hannibalin elämäkertaan, jota lähestyy etsimällä ja tutustumalla niihin paikkoihin, jotka Hannibalin elämänvaiheisiin liittyvät. Tuloksena on eräänlainen matkakirja, jonka lukija kulkee tekijän mukana Etiopiasta ja Eritreasta Välimeren satamien ja Turkin kautta Moskovaan ja Tallinnaan ja lopulta takaisin Afrikkaan, Tshadin ja Kamerunin rajamaille etsimään sitä myyttistä Logonia (tai Lagonia tms), kaupunkia (tai kylää) joka mainitaan Hannibalin syntymäpaikkana ja jonka isännyydestä ainakin kolme valtiota – asiaankuuluvien patsaiden tai muistolaattojen kera – kilpailee. Ja koska Somers Cook välttää lentokoneita ja neljän tähden hotelleja ja preferoi paikallisia busseja, mopoja ja majapaikkoja, saa myös seikkailukirjan piirteitä.
Sen jälkeen kun vapauduin ensimmäisestä pettymyksestäni ja pääsin sinuiksi oikean genren kanssa voi todeta, että sain tästäkin ihan antoisan lukukokemuksen. Ja vaikka tätä kirjaa ei pidä lukea minään Hannibalin elämäkertana on siinä kuitenkin sen verran aitoon historiankirjoitukseenkin liittyvää problematisointia, että luulen sen toimivan hyvänä taustatäydennyksenä sitä ehkä joskus tulevaa tilaisuutta varten, jolloin luen myös Barnesin kirjan.
Kun Suomi-kuva on meille aina niin rakas asia, niin kirjattakoon Somers Cookin lyhyt ohimenevä anti asialle: ”Laivamatka Tallinnasta Helsinkiin sujui vaivattomasti, vaikka kotiin kieltolain alaisuuteen halvan ja rajattomasti tarjolla olleen virolaisen viinan kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen palaavien suomalaisten käyttäytyminen laivalla saikin minut muistelemaan kaipauksella humalaisia englantilaisia jalkapallohuligaaneja.”
marraskuu 2005
