Simon & Schuster, 580 s., Reading 2004
Mediakeisari ja hänen imperiuminsa
Australialaisesta mediakeisari Rupert Murdochista on ehditty kirjoittaa jo useita teoksia: ainakin George Munster, Thomas Kiernan, Jerome Tuccille ja William Shawcross ovat tehneet hänestä elämäkertoja. Murdochin Newscorps yhtiön mediavalta ei rajoitu vain kolmelle englanninkieliselle markkina-alueelle Australiassa, Englannissa ja USA:ssa, vaan on Fox- ja Sky-tv-kanavien kautta jo maailmanlaajuista. Tällaisen vallan ja sen käyttäjän analyysiin on siten hyvin perusteltuja syitä.
Rupert Murdoch ei aloittanut tyhjästä, vaan kohtuullisen merkittävän australialaisen sanomalehtikeskittymän rakentaneen isänsä Keith Murdochin miljoonaperillisenä. Isä Murdoch oli poikaansa aidompi journalisti, vaikka Page asettaakin aika arkisiin eikä ihan miellyttäviin raameihin Keith Murdochin ensimmäisen maailmansodan aikaiset Australiassa legendaariset reportaasit australialaisten ja uusseelantilaisten joukkojen kohtalosta Gallipolissa. Jo Keith Murdoch harjoitti politiikkaa journalismin nimissä ja hän myös kultivoi suhteita poliittisiin päättäjiin omaksi ja lehtiensä eduksi.
Tämä on myös ollut Rupert Murdochille ominaista. Mutta toisin kuin yleensä ajatellaan, ei Rupert Murdoch ole suinkaan niin johdonmukainen uusliberalistinen oikeistoideologi kuin hänen maineensa edellyttäisi.
Totta on että Murdochin Fox-tv on tunnettu amerikkalaisen oikeiston yltiöpatrioottisena äänitorvena ja että Murdochin Sun-lehti otti itselleen kunnian Margaret Thatcherin parista vaalivoitosta. Totta on myös, että Murdoch myös tehokkaasti myötävaikutti Cough Whitlamin työväenpuolueen hallituksen erottamiseen ja oikeiston vaalivoittoon Australiassa vuonna 1975. Tuossa tapahtumasarjassa kyse ei ollut vain Murdochin lehtikampanjasta vaan siitä, että hän oli itse aktiivinen konspiraattori yhteistyössä perustuslaillisesti kyseenalaisen Whitlamin erottamispäätöksen tehneen kenraalikuvernööri Kerrin ja tulevan oikeistopääministerin Fraserin kanssa.
Voi hyvin perustein katsoa, että senkaltainen analyysia ja tasapuolisuutta karttava sensaatiojournalismi, jota Murdochin lehdistö valtaosaltaan harjoittaa, on jo sellaisenaan luonteeltaan oikeistopopulistista. Ideologiaa voimakkaampi motiivi sille on kuitenkin rahanteko. On vaikea löytää Murdochista mitään kovin johdonmukaista poliittista linjausta, eikä ainakaan sellaista joka ei sujuvasti olisi käännettävissä sen mukaan, mitä väriä ne poliitikot edustavat, joiden vallassa kulloinkin on päättää Murdochin mediaimperiumille tärkeistä asioista.
Thatcherin hallitukselta Murdoch sai monopolilainsäädännön vastaisesti luvan hankkia omistukseensa Times-sanomalehden. Sitä varten hän joutui myöntymään paperilla tiukkoihin ehtoihin lehden toimituksellisen riippumattomuuden kunnioittamisesta, joita kaikkia hän seuraamuksetta jo kohta rikkoi. Thatcherin jouduttua luopumaan pääministerin tehtävistä ei Murdoch enää nojannut hänen konservatiiviseen seuraajaansa John Majoriin, vaan loi molemminpuoliseen hännystelyyn perustuvan suhteen Tony Blairiin, jonka hallitus ei ole sen jälkeen tehnyt mitään Murdochin mediaintressejä häiritsevää. Murdochia miellyttää sekä läheinen suhde vallankäyttäjiin että ne edut, joita he voivat hänen mediaimperiumilleen järjestää. Australian vuoden 1972 vaaleissa Whitlamia tukenut Murdoch ilmeisesti pettyi siihen, ettei tämä pääministeri osoittanut ”kunnioitusta” Murdochia kohtaan.
Yhdysvalloissa Murdochin lehdet ja tv-kanavat ovat täysin rinnoin olleet mukana Reaganin ja Bushin kampanjoissa vapauden puolesta pahuuden voimia vastaan, mutta se ei ole estänyt Murdochia hakeutumasta myös Kiinan johtajien suosioon. Aasian satelliitti-kanaviensa näkyvyyden varmistamiseksi Kiinan jättimarkkinoilla Murdoch on pitänyt visusti huolen siitä, että hänen kanavansa eivät välitä uutisia eikä muutakaan sellaista ohjelmaa, joka voisi Kiinan johtajia loukata. Toimintamahdollisuuksiensa varmistamiseksi Murdoch jopa kielsi omistamaansa kustannusyhtiötä julkaisemasta Hongkongin viimeisen brittikuvernöörin Kiina-kriittistä kirjaa.
The Murdoch Archipelagon kirjoittaja Bruce Page on itsekin kasvanut ja aloittanut journalistin uransa Australiassa ja tuntee siten hyvin Murdoch-maailman. Pagen kirja ei kuitenkaan ole varsinainen elämäkerta eikä myöskään systemaattinen tutkimus Murdochin media-imperiumista. Se on samanaikaisesti sekä pätevää tutkivaa journalismia että mediamaailman terävää analyysia. Pagen narratiivin keskeyttävät tuon tuostakin laveat pienoisesseet jotka pureutuvat median, yrityselämän ja politiikan moninaisiin ilmiöihin ja taustoihin.
maaliskuu 2005
