TSL, 199 s., Ylöjärvi 2004
Empatiaa SDP:ssa
Sakari Kiuru on aktiivisuudeltaan tosi esimerkillinen, hyväkuntoinen eläkeläinen. Siirryttyään eläkkeelle Yleisradion pääjohtajan tehtävistä hän on ryhtynyt ahkerasti kirjoittamaan artikkeleita, kolumneja ja puheenvuoroja sekä julkaissut kirjoja lähes yksi vuodessa tahtiin. Tällä kertaa vuorossa on puolipoliittisiksi muistelmiksi alaotsikoitu kokoelma sosialidemokratiaan liittyviä muistelmapaloja.
Muodon valinta on tekijän oma. Kiurulla oli ensin ajatuksena kirjoittaa perinteisempi hänen koko elämänkaarensa kronologisessa järjestyksessä läpikäyvä laaja muistelmateos, johon aineistokin oli jo suurimmalta osin olemassa. Hyvä näin, sillä hän jo ehtinyt monessa aikaisemmassa kirjassaan tuottaa runsaastikin elämäkerrallista aineistoa. Näistä poliittisesti huomatuin on ollut Yleisradiokokemuksista kirjoitettu Sähköiset suhteeni, henkilökohtaisesti koskettavin yhdessä Reidunn Kiurun kanssa kirjoitettu Kaarnalaiva heidän Kalevi-pojastaan.
Lyhyin askelin koostuu etupäässä sosialidemokraattiseen liikkeeseen liittyvistä muistelmakuvista. Kiuru ei koskaan ole ollut varsinainen aktiivipoliitikko, vaikka onkin kandideerannut jonkun kerran yleisissä vaaleissa. Hänen työtehtävänsä Työväen Sanomalehtien Tietotoimistossa, Työväen Sivistysliitossa ja ay-liikkeen Pohjola-opiston rehtorina 50-luvulla ja sen jälkeen Kulutusosuuskuntien keskusliiton johtotehtävissä olivat kuitenkin vähintään puolipoliittisia tehtäviä. Ne kuuluivat sosialidemokraattien mandaattipaikkoihin, mutta olivat sen verran etäällä puoluetoiminnasta, että niissä säästyttiin SDP:n puoluehajaannuksen pahimmilta kolhuilta.
Kiuru oli SDP:n kolmaslinjalaisia, jonka esikuvia olivat Yrjö Kallinen, Rafael Paasio ja ennen muuta R.H. Oittinen. Kiuruun vaikuttajiin kuuluu myös Heikki Waris, joka ei tosin koskaan puoluepoliittisesti sitoutunut. Näkemystensä puolesta Kiuru on aktiivisesti vaikuttanut useissa puoluekokouksissa puoluekokousedustajana, viimeksi SDP:n Tampereen kokouksessa 2002.
Kiurun syvästi humanistinen sivistyssosialismi yhdistettynä ehtymättömältä näyttävään aktiivisuuteen ja optimismiin on harvinaislaatuinen yhdistelmä, joka nykymaailmassa ikävä kyllä tuntuu joskus anakronistiselta. Kiurun edustama johdonmukainen markkina-arvojen kritiikki ja solidaarisuuden korostus leimautuu valtamedian käsittelyssä toivottoman vanhanaikaiseksi ja kiusalliseksi sen saattavat joskus tuntea monet SDP:n johtavat toveritkin.
Lyhyin askelin ei sisällä uusia asioita, paljastuksia tai yllätyksiä, mutta on kuitenkin aidontuntuinen miljöökuvaus sosialidemokraattisesta liikkeestä kun se parasta on ollut.
maaliskuu 2004
