Otava, 551 s., Keuruu 2004
Onko työelämä huonontunut?
Juha Siltala on Helsingin yliopiston Suomen historian professori. Hänen kirjassaan on viisi ja puoli sataa sivua, kirjallisuusluettelo vie niistä 30 ja n. 2800 lähdeviittausta 40 sivua. Silti kriitikot löytävät hänen työstään paljonkin huomautettavaa yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kannalta. Siltala ei ole ekonomisti eikä työelämän tutkija. Hänen käyttämänsä epäsystemaattinen aineisto nojaa paljolti haastatteluihin ja anekdootilliseen kertomiseen eikä se arvostelijoiden mielestä perustele kaikkia hänen johtopäätöksiään. Mieshän on kaiken lisäksi selvästi kantaaottava ja tyypillinen asenteellinen muutosvastarinnan edustaja, sellainen jota Paul Lillrankin sopii nimitellä ”työpsykologian hörhö-falangin” edustajaksi.
Nämä nipottelijat ovat oikeassa, mutta niin on Siltalakin. Vaikka Siltalan teos olisikin enemmän pamfletti kuin tutkimus, niin se on hyvä ja tarpeellinen pamfletti. Sitä siivittää myös aimo annos paatosta: ”Luvut hyperkilpailusta ja julkista sektoria vastaan suunnatusta kulttuurivallankumouksesta jättivät lukijansa ja tekijänsä sietämättömiin tunnelmiin”.
Monia Siltalan arvostelijoita tuntuu loukkaavan se, että hän ei suostu siihen kuoroon, joka näkee yhteis- ja ihmiskunnan kehityksen yhtäjaksoisena edistyskertomuksena, jossa nykyinen on aina entistä parempi ja tuleva vielä parempi kuin nykyinen. Tämä on sinänsä postmoderni ajatus, mutta Siltalan johtopäätökset eivät kuitenkaan ole postmoderneja.
Siltalaa kannattaa lukea rinnan vaikka EVA:n uusimman hyvinvointivaltiota vastaan suunnatun, argumentaatioiltaan ja aineistoltaan monta kertaa heppoisemman pamfletin kanssa. Vyöryttäessään väitettään hyvinvointivaltion kriisistä EVA saattaa paikoin turvautua jopa lähes siltalamaisiin heittoihin työolojen ongelmista, mutta taatusti eri suuntaan menevässä tarkoituksessa.
Siltalan paksusta teoksesta on tullut yllätysmenestys. Kenties syy on vähän saman sukuinen kuin Kalle Päätalon romaanienkin menestyksen: niin monet lukijat voivat kirjaa lukiessaan samastua sen kertomaan ”tämähän on kuin juuri minun elämästäni”-hengessä. Monien työelämää koskevien itsestäänselvyyksinä pidettyjen mantrojen ja latteuksien kyseenalaistajana ja herättäjänä Siltalan kirja on arvokas, vaikka yhteiskunnallisen muutosohjelman kokoaminen sen osoittamien epäkohtien korjaamiseksi vielä jääkin muiden tehtäväksi.
lokakuu 2004
