Pan Books, 1151 s., Chatham 2002
Kuuba ja Fidel
Englantilaisen historioitsijan Hugh Thomasin kirja Kuubasta on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1971. Se on kuitenkin erittäin hyvin säilyttänyt sekä luettavuutensa että luotettavuutensa. Sivuja uudessa taskupainoksessakin on 1151 ja kirjan hakemisto kattaa lähes kuusikymmentä sivua ja n. 800 henkilönimeä.
Epäilemättä vähemmänkin perusteellisen teoksen kautta voisi Kuuban historiaan tutustua. Sille jolla on tarvetta ja aikaa näin kattavaan perehtymiseen Thomasin teos on oivallinen lähde. Pääpaino on poliittisessa historiassa, mutta myös saaren talous-, sosiaali- ja kulttuurihistoria tulee varsin laajasti käsitellyksi.
Yllättävintä on, ettei Thomasin ole tarvinnut tehdä muutoksia eikä korjauksia kolmenkymmenen vuoden jälkeen alkuperäisen teoksen ilmestymisestä otettuun uusimpaan painokseen. Siihen on vain liitetty jälkisanat, jossa arvioidaan Kuuban kehitystä 60-luvun jälkeen sekä täydennetään vanhaa osaa muutamalla uudella tutkimustiedolla. Vanhimpaan Castron vallankumousta edeltävään osaan ei varsinaisia muutoksia ole ollut tarvis tehdä.
Merkittävin uusi asia jonka Thomas mainitsee koskee taistelulaiva Mainen räjähdystä Havannan satamassa v. 1898. Siitä muodostui alkusoitto Yhdysvaltain puuttumiselle Kuuban vapaussotaan ja sodan julistamiselle Espanjalle. William Randolph Hearstin – paremmin tunnettu Citizen Kanena – lehdistön johtamille sotaankiihottajille Mainen upotus oli kuin taivaan lahja ja se pantiin sumeilematta espanjalaisten sabotöörien tiliin. Thomasin historian julkaisemisen jälkeen ilmestyi amerikkalaisen amiraalin Hyman Rickoverin tutkimus Mainen tapauksesta, joka Thomasin mukaan yksiselitteisesti osoittaa taistelulaivan räjähdyksen onnettomuudeksi.
Eniten uutta lähdeaineistoa on viime vuosina saatu 60-luvun tapahtumista, sekä amerikkalaisista että entisen Neuvostoliiton lähteistä. Nekään eivät kuitenkaan ole antaneet Thomasille aihetta kirjansa viimeisten lukujen uudelleenkirjoittamiseen.
Castron vallankumousta on vaikea ymmärtää tuntematta myös Kuuban varhaisempaa aikaa, orjakaupan perintoä ja kuubalais-pohjoisamerikkalaisten suhteiden ongelmallista historiaa. Jo 1800-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa elätettiin ajatuksia Kuuban anneksoinnista, jolla oli myös tiettyä kannatusta saaren espanjalaiseliitin keskuudessa. Vuoden 1898 sodan jälkeen Kuubasta tuli muodollisesti itsenäinen valtio, mutta se oli aina vuoteen 1933 saakka sopimuksellisestikin puolikolonialistisessa riippuvuussuhteessa pohjoiseen naapuriinsa.
Fidel Castroon ja tämän johtamaan vallankumoukseen Thomas pyrkii suhtautumaan niin objektiivisesti kuin mahdollista, käsitellen niin vallankumouksen sosiaaliset saavutukset kuin vapauden, demokratian ja lopulta myös Kuuban talouden vähittäisen surkastumisen. Thomas käsittelee myös hyvin laajasti Castron ja Kuuban vanhan kommunistisen puolueen dialektista suhdetta. Olihan vanha kompuolue pitkään liitossa diktaattori Batistan kanssa. Harvemmin tunnettua on, että kommunistit olivat sodan aikana 40-luvulla myös hetken aikaa hallituspuolue, joten se ei helpolla ollut houkuteltavissa Castron sissiliikkeeseen mukaan. Jännite säilyi pitkään vielä Castron valtaantulon jälkeen.
Oma kysymyksensä on, oliko Fidel Castro veljensä Raulin tavoin tietoinen kommunisti jo silloin kun hän vielä rauhoitteli liberaaliporvaristoa (ja amerikkalaisia) antikommunistisilla lausunnoilla. Thomas ei anna lopullista vastausta. Castron omat lausunnot ovat olleet kaiken aikaa tässä(kin) suhteessa ristiriitaisia ja tulkinnanvaraisia, Loistava poliittinen näyttelijä Fidel joka tapauksessa on näihin päiviin saakka ollut.
Tammikuu 2004
