Verso, 550 s., Croydon 2004
Myötäelävän ja kantaaottavan kirjoittajan moniulotteinen elämä
Martha Gellhorn tunnetaan Suomessa – sikäli kun joku ylipäätään hänen nimensä vielä tunnistaa – Ernest Hemingwayn kumppanina Espanjan sisällissodassa ja myöhemmin jonkin aikaa hänen vaimonaan, samoin kuin siitä, että hän oli talvisodan aikana sotakirjeenvaihtajana Suomessa. Gellhorn on kuitenkin paljon monipuolisempi ja mielenkiintoisempi kuin vain näiden kahden seikan määrittämä henkilö.
Itse asiassa talvisota saa Caroline Mooreheadin laajassa elämäkerrassa vain kahden sivun verran tilaa eikä siinä yhteydessä mainita yhtään suomalaisnimeä. Ja mitä Hemingwayhin tulee, niin Gellhornin avioliitto päättyi niin tulehtuneissa tunnelmissa, että hän myöhemmin kielsi Hemingwayn nimen mainitsemisenkaan missään itseensä liittyvässä yhteydessä.
Gellhornin vanhemmat olivat saksalaisjuutalaista sukua. Isä oli suosittu lääkäri St. Louisissa ja äiti varhainen naisasia-aktivisti ja Eleanor Rooseveltin ystävä. Tämä perheside avasi myös Martha Gellhornille yhteyden Rooseveltien hallitsemaan valkoiseen taloon, jossa hän oli usein nähty vieras. Martha Gellhorn oli vankka vasemmistoliberaali ja New dealin tukija, ja hänen raporttinsa suuren pulakauden Yhdysvaltoihin synnyttämästä köyhyydestä ja kurjuudesta ravistelivat kansakunnan omatuntoa.
Suhde Hemingwayhin syntyi jo USA:ssa ja syveni molempien matkustaessa Espanjaan raportoimaan tasavaltaisten puolella sisällissodasta. Molempien kuvaukset Espanjasta ovat omalla tavallaan legendaarisia. Kenelle kellot soivat on edelleen Hemingwayn kirjallisen maineen perusteos, Gellhornin sodan inhimillisiä kärsimyksiä kuvaavat raportit myötäelävän ja koskettavan sotajournalismin klassikkoja. Talvisotaa ennen Gellhorn kirjoitti myös Kiinan ja Japanin sodasta, sen jälkeen mm Normandian maihinnoususta ja Vietnamin sodasta. Hänen moniin miessuhteisiinsa kuului myös lyhytaikainen romanssi toisen maailmansodan nuorimman amerikkalaiskenraalin James Gavinin kanssa.
60-luvulla Gellhorn ihastui Afrikkaan. Hän hankki talon Keniassa jossa asui pidempiä aikoja, mutta hänen pääasiallinen asuinpaikakseen vakiintui Lontoo. Vuonna 1908 syntynyt Gellhorn eli yhdeksänkymmenvuotiaaksi saakka, melkein loppuun saakka täysissä sielun ja ruumiin voimissa, keräten uusia nuoria ystäviä ja kumppaneita – kuten aikamme tunnetuista journalisteista esim. John Pilgerin – matkustellen jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja kirjoittaen viimeisen julkaistun artikkelinsa vuonna 1996.
Gellhorn kirjoitti myös useita romaaneja, jotka olisivat ehkä saaneet suuremman arvon ja huomion, ellei hän olisi ollut huomattavasti parempi journalistina ja tositapahtumien kuvaajana. Caroline Mooreheadin elämäkerta käsittelee tämän viime vuosisadan ainutlaatuisen näkijän ja osallistujan elämää sympaattisesti ja avoimesti.
lokakuu 2004
