Roland Dumas: L’Épreuve. Les preuves

dumas.jpg

Michel Lafon, 438 s., Neuilly-sur-Seine 2003

Syytettynä entinen ulkoministeri

Ensimmäisessä tapaamisessani Ranskan silloisen ulkoministeri Hubert Vedrinen kanssa käsittelimme mm EU:n laajentumista, jossa yhteydessä korostin korruption vähentämisen tärkeyttä ennen kuin hakijamaat olisivat kelvollisia unioniin. Lievästi vaivautunut Vedrine oli samaa mieltä, mutta vinosti hymyillen totesi että ehkä asiasta puhuminen sopii paremmin suomalaisille kuin ranskalaisille.

Vedrinen ei ole väitettykään sekaantuneen mihinkään sopimattomaan, mutta erilaiset skandaalit ovat muutoin rasittaneet monia ranskalaispoliitikkoja, puoluekantaan katsomatta. Yksi pahimman ryöpytyksen kohteeksi joutunut on 80- ja 90-lukujen vaihteessa pariin otteeseen ulkoministerinä toiminut Roland Dumas. Dumas oli Francois Mitterandin uskottu luottomies, jonka väistyvä presidentti ehti vielä nimittää Ranskan perustuslakituomioistuimen puheenjohtajaksi.

Dumas’ta syytetään Ranskan valtiollisen öljy-yhtiön Elfin laskuun toimimisesta. Keskeistä osaa jutussa esittää hänen entinen rakastajattarensa, Christine Deviers-Joncour – ”tasavallan huora”, kuten hän oman kirjansa nimessä on itseään tituloinut – joka sai Elfiltä miljoonia ”PR-konsultti-palkkioita”. Näistä rahoista on myös Dumas’n väitetty tavalla tai toisella päässeen osalliseksi. Mikä olisi ollut mahdollinen vastapalvelus on epäselvää ja Dumas toteaakin että hänen itsestäänselvänä tehtävänä ulkoministerinä oli aina edistää ranskalaisten yritysten maailmanvalloitusta.

Tutkimukset ja niitä seuranneet oikeudenkäynnit ovat jatkuneet jo vuosia, eikä Dumas’n kirjasta selviä ovatko ne vieläkään lopullisesti ratkenneet. Koska kyseessä on Dumas’n laaja puolustuspuheenvuoro, ei pelkästään sen perusteella voi myöskään päätellä asianomaisen syyttömyyttä tai syyllisyyttä. Lähes jokainen korruptioepäilty poliitikko syyttää syyttäjiään ajojahdista. Niin tekee Dumas’kin, kieltämättä varsin vakuuttavasti.

Niin tai näin, niin selväksi kuitenkin tulee että jotain mätää on ranskanmaassa, joko poliisissa, syyttäjissä, mediassa – Le Monden Dumas’n-vastainen kampanja saa paljon katkeraa huomiota – yrityksissä tai poliitikoissa, tai kaikissa.

Yksi huomiotaherättävimpiä Ranskan monista jutuista – ”affaires” – koski ranskalaisen Thomson yhtiön valmistamien fregattien myyntiä Taiwaniin 90-luvun alussa. Asia oli poliittisesti arkaluontoinen ja asevienti uhkasi tuoda ongelmia Ranskan ja manner-Kiinan suhteisiin. Dumas vastusti hanketta loppuun saakka, mutta jäi hallituksessa tappiolle kun Edith Cressonin aikana kauppa väkisin ajettiin läpi alunperin vastahakoisen Mitterandin käännyttyä sitä vastaan.

Vaikka Dumas voi vakuuttavasti dokumentoida vastustaneensa kauppaa ei se säästänyt häntä epäilyiltä siihen liittyneestä korruptiosta, sillä myös Elf-yhtiö ajoi asiaa epäselväksi jääneistä syistä. Suuriin asekauppoihin liittyy aina suuria välityspalkkioita ja usein suoranaista korruptiota. Ranskan laki hyväksyy välityspalkkiot laillisiksi kuluiksi, kunhan niiden vastaanottjat eivät ole ranskalaisia. Dumas’n mukaan runsaan kahden miljardin dollarin kauppasummasta kokonaista viisisataa miljoonaa dollaria olisi käytetty yksin kahteen kohteeseen: 400 miljoonaa Taiwanin (silloiselle) hallitsevalla puolueelle ja sata miljoonaa eräänlaisina kipurahoina Kiinan kommunistiselle puolueelle! Tästä, myös presidentti Mitterandin nimenomaisesti hyväksymästä järjestelystä Dumas kirjoittaa saaneensa kuulla vasta v. 1997.

Epäilyt siitä että rahaa olisi riittänyt vähän muihinkin kohteisiin ovat ymmärrettäviä. Niitä ei ainakaan ole hälventänyt Dumas’n esimerkit Ranskan haluttomuudesta auttaa Taiwanin uutta vaaleissa vaihtunutta hallitusta selvittämään tapahtunutta ja siihen liittynyttä kauppaa arvostelleen korkean taiwanilaisupseerin murhaa.

Dumas’n kirja ei ole muistelmateos vaan puolustuksen puheenvuoro, mutta sellaisenakin se valaisee mielenkiintoisella tavalla laajalti Ranskan yhteiskuntaa ja politiikkaa. Epäselväksi ei myöskään jää Dumas’n katkeruus useimpia puoluetovereitaan kohtaan. Oikeastaan sosialisteista vain edesmennyt presidentti Mitterand säästyy Dumas’n kritiikiltä, jonka purevuutta ei laimenna se että, se useimmiten on on sijoitettu rivien väliin.

elokuu 2003