Kikimora Publications, 361 s., Helsinki 2003
Suomalaiskommunistit neuvostotodellisuuden panttivankeina
Lokakuun vallankumouksen jälkeinen kommunismin historia on täynnä sisäisisä linjariitoja, vastakkainasetteluja ja valtataisteluja. Verisiksi ne muuttuivat 30-luvulla, kun kommunistit ryhtyivät keskinäisissäkin välienselvittelyssä käyttämään samoja menetelmiä joilla olivat luokkavihollisiksi määrittelemiään vastustajiaan siihen saakka käsitelleet.
Näin kävi myös elokuussa 1918 Pietarissa perustetussa Suomen Kommunistisessa Puolueessa. SKP oli vuoteen 1944 saakka Suomessa kielletty ja toimi maanalaisesti, ajoittain aika ohuen moskovalaisen ohjauksen varassa. Puolueen neuvosto-Venäjällä toiminut johto toimi sitäkin tiiviimmiin NKP:n ja Kominternin ohjauksen varassa, ja Tshekaa ja sen seuraajia käytettiin usein myös SKP:n ohjauksen välineenä.
NKP:ssa oli omat ristiriitansa, valtataistelunsa ja sisäiset oppositionsa, jotka heijastuivat myös sen valtapiiriin kuuluneisiin muihin kommunistisiin puolueisiin, todellisesti tai kuvitteellisesti. Trotskilaisuuden vastainen taistelu pakkoyhdisti kaikki kominternin piirissä toimineet kommunistiset puolueet. Myös SKP:ssä esiintyi alusta alkaen sisäisiä kamppailuja ja oppositionmuodostusta kulloinkin istuvaa puoluejohtoa vastaan. Näiden kuvaaminen ja analysointi on Jukka Paastelan tutkimuksen kohteena.
Kun näitä suuntataisteluja ja niiden merkeissä harjoitettua sananvaihtoa arvioi tämän päivän kommunismin romahduksen jälkeisestä näkökulmasta ne tuntuvat todellisuudelle vierailta ja käsittämättömiltä. Paastelan ansio onkin siinä, että asettamalla ne valtataistelujen sävyttämiin aikalaisyhteyksiinsä hän saa niistä ymmärrettävämpiä.
Bertolt Brecht kuvasi tehokkasti Hitlerin gangsteripomo Arturo Uin hahmossa. Monet SKP:n alkuaikojen hahmoista alkaen notooreista Rahjan veljeksistä sopisi yhtä hyvin tällaisen gansterinäytelmän henkilögalleriaan.
Emigranteilla on usein taipumus vieraantua kotimaansa todellisuudesta. Niin kävi myös suomalaiskommunisteille Venäjälle olosuhteissa, joissa he joutuivat sopeutumaan niin heidänkin arkielämäänsä kuin politiikkaansa ohjaavaan neuvostotalitarismiin. Suomessa puolueen moskovalaisjohdon ohjeet toteutettiin usein vesitetysti, mutta ohjaus oli kuitenkin tarpeeksi tiivistä johtaakseen puolueen Suomessakin umpikujaan.
Suomen Akatemian NKP ja Suomi-tutkimusprojektin puitteissa julkaistu Paastelan tutkimus tuskin jaksaa kiinnostaa muita kuin vannoutuneita asianharrastajia. Englanti julkaisukielenä karsii osan potentiaalisista lukijoista. Kansainvälistä lukijakuntaa ajatellen taas olisi ollut parempi, jos Paastela olisi kirjoittanut tekstinsä suomeksi ja antanut sen käännettäväksi, sen verran usein lukija jää märehtimään kankeita tai epäonnistuneita sananvalintoja. Suomenkielinen lukija selviytyy niistä päättelemällä mielessään mitä tekijä on suomeksi tarkoittanut.
elokuu 2003
