Pirkanmaan Sivistys ry, 240 s., Jyväskylä 2002
Vankan sosialidemokraatin vankka vaalikirja
Kansanedustajien vaalien lähestyessä julkaisemisiin kirjoihin ja kirjasiin on helppoa suhtautua väheksyvästi ja vähän alentuvastikin. Vinoilu voi usein olla oikeutettua. Haamukirjoitetut ehdokasesittelyt tai eduskunnan pöytäkirjoista ja paikallislehtien kolumneista kootut tuotteet vain harvoin rikastuttavat poliittista kirjallisuutta.
Näitä kirjallisia harjoituksia ei kuitenkaan tule yleisesti tuomita. Eivät kovat kannet poliittisten mielipiteiden arvoa alenna, jos eivät automaattisesti ylennäkään. Se, että poliitikko aika ajoin joutuu kirjallisesti selvittämään ajatuksiaan sekä tekemään työtä niiden selkiyttämiseksi ja esittämiseksi, antaa paljon enemmän aihetta kiitoksiin kuin moitteisiin.
Näin voi sanoa pitkän linjan tamperelaisdemarin Jukka Gustafssonin kirjasta Ihmisyys haastaa itsekkyyden. Se ei pyrikään olemaan mikään valtio-opin tai historian tutkimus, vaan on rehellisesti kirjoittajansa näköinen poliittinen julistuskirja ja sellaisena hyvä.
Jukka Gustafsson jatkaa tunnettujen sosialidemokraattisten kansansivistysihmisten työtä. Sitä hän on toteuttanut pitkän linjan maisterina, metalliliiton opiston Murikan rehtorina ja sivistysvaliokunnassa pitkän työn tehneenä kansanedustajana. Vahvasti tamperelaistunut Gustafsson on myös keskeisesti uudistanut ja avartanut manselaista sosialidemokratiaa. Vaikka muistelmista ei ole kyse, olisi tästä mielellään lukenut enemmänkin. Muistettakoon miten vanha valta vielä 1985 esti kunnallisjärjestön enemmistön tukeman Gustafssonin valinnan kaupungin opetus- ja kulttuuritoimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Tämä koitui kuitenkin sos.dem eduskuntaryhmän eduksi eikä Tamperekaan hävinnyt, kun Gustafsson kieltäytyi Helsingistä kompromissiehdokkaaksi haetun Kaarina Suonion hyväksi.
Jukka Gustafsson on hyvä esimerkki kansanedustajasta, joka erikoistumisen ja paneutumisen kautta on pystynyt vaikuttamaan alallansa. Vaikka asiaan kuuluukin subjektiivinen, kirjoittajan osuutta korostava näkökulma, välittyy kirjasta kuitenkin oikea kuva kansanedustajan työstä. Päättyvällä vaalikaudella Gustafsson toimi myös parlamentaarisen aikuiskoulutusryöryhmän varapuheenjohtajana. Kaikki kunnia virkamiehille ja viime vuosina käytetyille selvitysmiehille, mutta kokemukset aikuiskoulutustyöryhmästä puhuvat vahvasti sen puolesta, että on jo aika elvyttää parlamentaaristen tai muutoin poliittisesti edustavien komiteoiden käyttö.
Koulutuspolitiikka on Gustafssonin keskeisiä teemoja, mutta hän kirjoittaa myös asiantuntevasti työelämän ongelmista ja työllisyyspolitiikasta. Kirjassa on myös hyödyllinen vertailu Ruotsin ja Suomen tavasta hoitaa talous- ja työllisyyspolitiikka. Tämä vertailu ei pääty Suomen eduksi.
Politiikka ei ole Gustafssonille kaikki kaikessa, ainakaan niin että se syrjäyttäisi kirjallisuuden, elokuvan, musiikin tai urheilun harrastamisen. Näistä hän myös kirjoittaa persoonallisesti.
helmikuu 2003
