Vintage, 372 s., Croydon 2003
McEwanin mestariteos
Yhden helteisen kesäpäivän tapahtumat vuonna 1935 muuttavat perusteellisesti kirjan henkilöiden elämänkulun Ian McEwanin uusimmassa romaanissa. Vaikka Atonement – suomennettu nimellä Sovitus – kertoo rikoksesta, sen seurauksista ja sovittamisesta ei kyse ole dekkarista. Kirjan sinänsä yksinkertainen juoni on kuitenkin sillä tavoin ennakoimaton, ettei sen kertominen arviossa oikein olisi paikallaan. Hyvän dekkarin kanssa kirjalla on sekin yhteistä, että se imee lukijansa niin mukaansa, että sen kesken jättäminen on hyvin vaikeaa. Minäkin halusin lukea sen loppuun niin pian kuin mahdollista.
Ian McEwan luo fiktion sisään monikerroksisen ja yllätyksellisen faktan ja fiktion yhdistelmän. Näkökulmat vaihtelevat myös eri henkilöiden välillä taidokkaasti. Englantilaisissa arvosteluissa kirjaa on sumeilematta nimitetty mestariteokseksi. Toinen arvosteluissa romaaniin yleisesti liitetty sana on ”subtle”. Sanan sopivuutta kuvaa sekin, että yksi Oxford English Dictionaryn sille antama merkitys on ”vaikeasti analysoitava, määriteltävä tai kiinniotettava”; joka tapauksessa kyse on hienosta, vaikuttavasta ja monikerroksisesta romaanista.
McEwanin englanninkieli on selkeää, mutta niin vivahteikasta etten todellakaan kadehdi Juhani Lindholmia, joka on ehtinyt jo kääntämään tämänkin kirjan suomeksi. Ei ole hänen vikansa, että McEwan on sellainen kirjailija, jota haluan lukea alkukielellä.
McEwania voi myös erikseen kiittää huolellisesta historiallisen ympäristön kuvaamisesta. Häntä ei saa kiinni anakronismeista (asiavirheistä) sen enempää tapahtumien kuin kielenkään suhteen. Vuonna 1948 syntynyt McEwan osaa myös todella aidontuntuisesti välittää vuoden 1935 yläluokkaisen Englannin sekä vuoden 1940 sodan ja sotaakäyvän maan tunnelmat ja kuvata ihmissuhteita ja sosiaalisia rakenteita aikaan kuuluvalla tavalla.
Jotkut ovat sitä mieltä että Ian McEwanin varhaisimmat novellikokoelmat First Love, Last Rites ja In Between the Sheets ovat hänen parasta tuotantoaan. Monen hyvän, vaikkei välttämättä loisteliaan romaanin jälkeen McEwan on noussut nyt kirjallisuuden mestaruussarjaan. Hänen edellinen romaaninsa Amsterdam sai Booker-palkinnon vuonna 1998. Ei palkinto silloinkaan huonolle kirjalle mennyt, mutta Atonement on vielä kirkkaammin palkinnon arvoinen. McEwan ei ole myöskään niitä kirjailijoita, jotka kirjoittavat omaelämäkertaa sarjana tai yhtä ja samaa teosta uudelleen ja uudelleen, vaan jokainen kirja yllättää tuoreudellaan. Ehkä kirjallisuuspoliittiset suhdanteet nostavat hänet vielä Nobel- palkituksikin.
tammikuu 2003
