Like, 92 s., Keuruu 2003
EI pahalle Natolle
Kun Espanjassa 80-luvun alussa valmistauduttiin kansanäänestykseen maan jäsenyydestä Pohjois-Atlantin puolustusliitossa Natossa kaksi sikäläistä rauhanaktivistia Javier Solana ja Alonso Puerta kirjoittivat pamfletin jonka nimi oli ”51 syytä sanoa Natolle ei”. Tätä pamflettia ei kuitenkaan koskaan julkaistu ja sen käsikirjoituskin on kadonnut.
Herkulliseksi tämän Elias Krohnin ja rauhanpuolustajien työryhmän oman pamflettinsa esipuheessa kertoman tarinan tekee tietenkin se, että Javier Solanasta tuli sittemmin Espanjan ulkoministeri ja että hänet siitä tehtävästä vuonna 1995 valittiin Naton pääsihteeriksi. Nykyisin Solana toimii Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan Korkeana Edustajana ja EU:n neuvoston pääsihteerinä.
Hauska juttu maailman ja mielipiteitten muuttumisesta, mutta onko se myös tosi vai pelkkää urbaania legendaa? Kysyin asiaa EU:n äskeisen Thessalonikin huippukokouksen käytävillä Javier Solanalta itseltään, joka enemmän hämmästyneen kuin hämmentyneen oloisena kiisti koskaan kuulleensakaan tällaisesta pamfletista, saatikka että olisi sellaista Puertan tai kenenkään muun kanssa koskaan kirjoittanut. Sitä Solana ei kuitenkaan kiistänyt, etteikö olisi kaksikymmentä vuotta sitten ollut Nato-jäsenyyden suhteen samalla kielteisellä kannalla kuin Espanjan sosialistipuolue PSOE:kin.
Sillä onko juttu tarua vai totta ei ole ainakaan sisällöllistä merkitystä tänään Suomessa käytävälle Nato-keskustelulle. Muodollista merkitystä sillä on sen verran, että se on määrännyt muodon Krohnin toimittamalle pamfletille. Ikävä kyllä, sillä Nato-jäsenyyden arvioinnin pusertaminen juuri viiteenkymmeneenyhteen argumenttiin on keinotekoisuudessaan väkinäinen ratkaisu.
Näin monen perusteen kaivaminen Nato-jäsenyyden vastustamiselle johtaa vääjäämättä toistoon ja päällekkäisyyteen, osin ristiriitaisiinkin perusteisiin. Tuntuu myös siltä kuin vähintään yhtä oikea nimi pamfletille olisi ollut ”51 syytä sanoa EI Yhdysvalloille”, siksi kantava ajatus USA:n ja sen aikeiden demonisoiminen on ollut kirjan tekijöille.
Tällä en tarkoita, etteikö olisi olemassa monia ihan hyviä ja kunniallisia syitä vastustaa Suomen jäsenyyttä Natossa. Olen niitä itsekin esittänyt ja on niitä myös tähän pamflettiin mahdutettu. Vierastan kuitenkin sitä valmista ja ennakkoluuloista maailmankuvaa jota pamfletti monessa suhteessa edustaa. Tällaisena se soveltuu parhaiten jo uskossaan valmiiden aktivistien käyttöön.
Paras kirjassa esitetty syy sanoa Natolle ei on sen viimeinen, 51. syy: ”Keksi itse!”
kesäkuu 2003
