Merlin Press, 226 s., Chippenham 2002
Suomalainen kosmopoliitti
Konni Zilliacus on edelleen tunnettu nimi Suomessa, mutta jos nimi mainitaan Suomen ulkopuolella, ei sillä yleensä tarkoiteta samaa henkilöä kuin Suomessa. Suomessa tunnettu Konni Zilliacus oli suomenruotsalainen kosmopoliitti, varakas juristi ja kartanonomistaja joka kymmenen vuoden avioliiton jälkeen jätti puolisonsa ja kolme lastaan ja muutti USA:han. Siellä hän elätti itseään kirjavissa töissä ja nai nuoren saksalais-skottilaista sukujuurta olevan amerikkalaisnaisen. Pariskunta muutti Suomen kautta Japaniin, jossa heille syntyi kaksi lasta, Konni v. 1894 ja Laurin seuraavana vuonna. Jo Suomessa kansallisliikkeeseen liittynyt Zilliacus rakenteli Japanissa yhteyksiä maan hallitukseen tsaarin ja venäjänvastaisen yhteistyön merkeissä. Suomeen hän palasi v. 1898, mutta muutti pian jo Tukholmaan, mistä hän julkaisi Fria Ord-lehteä ja salakuljetutti sitä Suomeen. Venäjän-Japanin sodan syttyessä Zilliacus oli keskeisesti kokoamassa japanilaisten tuella Venäjän alistamien kansojen ja tsaarinvaltaa vastaan taistelevien voimien yhteisrintamaa. Konkreettiset tulokset tästä jäivät vähäisiksi, mutta Zilliacus verkostui erilaisten vallankumousvoimien kanssa. Zillicus itse oli aatteellisesti lähempänä Venäjän sosiaalivallankumouksellista essär-ryhmää ja sen aktivistisia menettelytapoja, mutta tarjosi kerran Leninillekin yösijan yhdellä hänen monista Suomen käynneistään.
Ensimmäisen sortokauden jälkeen Zilliacus palasi Suomeen ja perusti täällä maanalaisen Suomen aktiivisen vastustuspuolueen. Kun ohrana oli pääsemässä taas hänen jäljilleen hän muutti jälleen Tukholmaan. Suomen itsenäistyttyä hän palasi vielä Suomeen ja eli vuoteen 1925 itsenäisyysliikkeen kunnioitettuna veteraanina ilman erityisempää poliittista roolia.
Tällaisen isän lapsena nuoren Konnin ja Laurinin lapsuus oli alituista muuttamista ja koulun vaihtamista. Koulua pojat kävivät Suomessa, Ruotsissa ja USA:ssa ja pisimpään vuodesta 1908 Englannissa, jonne äiti lasten kanssa muutti vanhempien erottua. Siellä heidät pantiin Bedales -nimiseen oppilaitokseen, joka oli tunnettu vapaamielisestä pedagogiastaan ja kasvatusaatteistaan. Niitä Suomeen myöhemmin palannut Laurin sovelsi Suomessa perustamansa uuden koulun rehtorina.
Poikien äiti meni uusiin naimisiin amerikkalaismiehen kanssa ja pojat aloittivat korkeakouluopintonsa USA:ssa. Tällaisella kosmopoliittisella taustalla – ja siihen liittyneellä poikkeuksellisen laajalla kielitaidolla – Konni Zilliacus olisi voinut päätyä hyvin monen maan kansalaiseksi, mutta britiksi hän kuitenkin päätyi. Hän hakeutui brittiarmeijaan, jonne onnistui suhteilla pääsemään lapsuudessa syntyneestä lievästä invaliditeetista huolimatta. Hän pyrki lentäjäksi, mutta päätyi brittien sotilasedustustoon Vladivostokissa. Siellä lähinnä vasemmistoliberaalina aloittanut Zilliacus vasemmistolaistui ja toimitti Englantiin kriittistä tietoa liittoutuneiden tuesta valkoisille voimille Venäjän sisällissodassa. Englantiin palattuaan hän liittyi työväenpuolueeseen.
20- ja 30-luvulla Konni Zilliacus oli Kansainliiton palveluksessa Genevessä, mutta ylläpiti tiiviitä yhteyksiä Englantiin ja kirjoitti ahkerasti (nimimerkillä) Manchester Guardianiin, avusti työväenpuolueen poliitikkoja kansainvälisissä kysymyksissä ja julkaisi myös muutaman pamfletin kansainvälisistä kysymyksistä. Sodan aikana hän toimi brittien tiedotusministeriössä. Politiikkaan hän oli tulossa jo 30-luvun lopulla jolloin hänet valittiin työväenpuolueen parlamenttiehdokkaaksi, mutta parlamenttipaikka aukesi vasta kun vaalit sodan jälkeen voitiin v. 1945 järjestää.
Konni Zilliacus oli tässä vaiheessa siirtynyt jo hyvinkin vasemmalle ja hän kuului pieneen ryhmään labourin kansanedustajia, joita nimitettiin kryptokommunisteiksi. Ristiriita puoluejohdon ja sen atlanttisen kylmän sodan politiikan kanssa johti hänen erottamiseensa puolueesta v. 1949 ja parlamenttipaikan menetykseen seuraavissa vaaleissa. Muutaman vuoden päästä hänet kuitenkin otettiin takaisin puolueeseen ja parlamenttiin hän palasi v. 1955, istuen siellä kuolemaansa eli vuoteen 1967 saakka.
Konni Zilliacus oli tunnettu debatööri ja kirjoittaja, mutta politiikassa hänellä ei oppositioroolinsa vuoksi koskaan ollut todellista vaikutusvaltaa. Englannin työväenpuolueessa oli noina vuosina myös sellaisia edustajia, jotka ottivat ohjeensa kommunisteilta tai olivat salassa kommunistipuolueen jäseniä. Zilliacus ei tähän ryhmään kuulunut. Pottsin mukaan kommunistijohtaja Harry Pollitt olisi sodan aikana tarjonnut hänelle jäsenkirjaa, mutta Zilliacus ei tarjoukseen tarttunut. Monissa kohdin hänen linjauksensa kansainvälisissä kysymyksissä epäilemättä lähentyivät NKP:n kantoja, mutta se ei tee hänestä neuvostoagenttia. Siihen nimittäin istuivat hyvin huonosti Zilliacuksen läheiset suhteet Jugoslaviaan ja Titoon, joita hän ylläpiti myös Titon ja Stalinin välirikon vuosina. Ja kun tshekkikommunisti Rudolf Slansky tuomittiin v. 1952 kuolemaan titolaisena sionistina, hänen todettiin näytösoikeudenkäynnin tuomiossa toimineen Zilliacuksen värväämänä brittiagenttina.
Archie Pottsin elämäkerta suhtautuu kohteeseensa vähän liiankin kunnioittavasti kriittisyyden kustannuksella ja jää muutoinkin jossain määrin historiikin tasolle. Hyvä silti, että tästäkin kansainvälisestä suomalaisesta on tällainen teos olemassa.
joulukuu 2003
