Patricia Cornwell, Southern Cross, TimeWarner, 455 s,, St.Ives Place 1999
Patricia Cornwell, Isle of Dogs, TimeWarner, 532 s., St.Ives Place. 2002
Sara Paretsky, Total Recall, Penguin, 414 s., St.Ives Place 2002
Salapoliisiromaanit ovat monipuolistuneet ja kehittyneet Agatha Christien ajoista tavalla, josta voi olla vain iloinen. Erityisesti on ollut syytä panna merkille naiskirjailijoiden ja heidän naispäähenkilöittensä vahva esiinnousu. Sara Paretskyn V.I. Warshawskilla tai Patricia Cornwellin Kay Scarpettalla ja Judy Hammerilla ei enää ole paljoakaan yhteistä Christien rouva Marplen kanssa, hänen edelläkävijärooliaan unohtamatta.
Kesäloma ja pitkät lentomatkat ovat aikaa jolloin dekkareiden kulutus on suurimmillaan. Kaltaiseni satunnaiskuluttaja hakeutuu mieluiten tuttujen ja hyväksi havaitsemiensa dekkarikirjailijoitten pariin ja välttelee liian tiheitä kokeiluja, joissa todennäköisyys pettyä on suuri. Tässä suhteessa Paretsky ja Cornwell vahvoine ja osaavine naissankareineen ovat varmoja valintoja.
Valitettavasti hyvätkin dekkarikirjailijat alkavat herkästi toistaa itseään. Monet pitäytyvät joko laskelmoidusti tai rajoittuneisuutensa vuoksi hyviksi ja myyviksi havaituissa kaavoissa. Toki samanlaistakin kaavaa voi pyörittää eriasteisella taidokkuudella, niin että parhaimmillaan ei huomaakaan lukevansa samaa tarinaa aika monetta kertaa. Tämä koskee myös tarinansa hyvin ja huolellisesti rakentavaa ja henkilöittensä inhimilliseen ulottuvuutteen satsaavaa Paretskya, jonka uusinta Total Recall-kirjaa lukiessa ei enää koe kovin uusia oivalluksia. Asiaa ei paljoa auta se, että kirjaan on liitetty pääjuoneen yhteenpunottu Lotty Hercshelin tarina holocaustista pelastautuneena Itävallan juutalaisena.
Paretskyssa minua on epäilemättä viehättänyt hänen päähenkilönsä 60-lukulainen tausta, itsenäisyys, pragmaattinen feminismi ja poliittinen korrektius sekä valmius kannattaa kaikkia hyvä asioita vankilauudistuksesta ympäristönsuojeluun. Toisaalta Paretskyn uskottavuutta kalvaa konnien kasaantuminen kirkon, pankkimaailman, politiikan ja suuryritysten johtoportaisiin joka alkaa olla jo liian ennustettavaa.
Cornwellin kuolinsyytutkija Kay Scarpetta on omalla tavallaan yhtä itsenäinen naissankari kuin Paretskyn yksityisetsivä V.I. Warshawskikin ja astetta realistisemmalla tavalla muun yhteiskunnan kanssa vuorovaikutuksessa. Dekkareinakin Scarpetta-sarja on yksityiskohtaisine ruumiinavauskuvauksineen ja rikollisten psykologisine profilointeineen ollut Paretskin tuotantoa taitavammin rakennettu. Mutta muutaman kirjan lukemisen jälkeen alkoi Cornwellinkin teksti vähitellen olla turhan ennustettavaa samalla kun kirjojen morbidisuus ja absoluuttisen pahuuden kartoitus rupesi jo tuntumaan luotaantyöntävältä.
Sitäkin yllättävämpää on tutustua hauskaan, ajoittain suorastaan absurdia slapstick-huumoria viljelevään toiseenlaiseen Cornwelliin. Southern Crossissa Charlotten poliisipäällikkönä ja Isle of Dogsissa jo osavaltion poliisikomentajaksi yltänyt Judy Hammer ja hänen nuori apulaisensa Andy Brazil eivät enää ole tarkoitettukaan sellaisinaan uskottavaksi hahmoiksi, muusta henkilögalleriasta ja heidän seikkailuistaan puhumattakaan. Cornwellin itseironiasta kertoo se, että hän on uskaltanut sijoittaa yhteen kohtaukseen myös aina korrektin Kay Scarpettan.
Cornwellin uudelle ilmeelle toivoo jatkoa, mutta samalla myös sitä että hän vielä kehittää nyt vielä paikoin vähän väkinäistä tyyliään. Toistaiseksi Cornwell jää vielä kauaksi ehdottomasta suosikistani, hervottoman irrottelun mestarista Carl Hiaasenista.
Niille jotka ihmettelevät onko Isle of Dogsissa keskeistä osaa esittävää Tangier Islandia vanhakantaista brittimurretta puhuvine asukkaineen olemassakaan voin vakuuttaa tätäkin murretta esitelleen englanninkielen kehitystä käsitelleen kirjan juuri luettuani, että on. Cornwellin historiankuvauskin tuntuu olevan suurelta osin kohdallaan. Tällä tuskin on suomalaislukijalle merkitystä kirjan viihdearvon kannalta.
heinäkuu 2002
