Ruotsinnos Heidi Mittler, Ålands kulturstiftelse, 155 s., Maarianhamina 2001
Punakenraali Ahvenanmaalta
Varakkaaseen ahvenanmaalaisperheeseen syntynyt Eyolf Mattson kirjoittautui vuonna 1915 tekniseen korkeakouluun, jossa hänen kaveripiiriinsä kuului mm Alvar Aalto. Teekkarin opinnot jäivät kun Mattson vielä alle 21-vuotiaana lyöttäytyi tammikuussa 1918 punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan palvelukseen. Se tie vei hänet Viipurin kautta maanpakoon Venäjälle ja punaupseerikoulutukseen.
Karjalassa pataljoonankomentajana valkoisia vastaan taistellut ja myös ulkomaankomennuksilla käynyt Mattson yleni 30-luvulla jo kenraalimajurin arvoon. Nousujohteinen ura katkesi samalla tavoin kuin valtaosalla puna-armeijan silloisista kenraaleista. Hänet vangittiin vuonna 1936 ja tuomittiin tavanomaisen ”tutkinnan” ja ”oikeudenkäynnin” jälkeen kuolemaan, mikä tuomio muutettiin saman tien kymmeneksi vuodeksi vankeutta ja viideksi sisäistä karkotusta. Matsson selvisi GULAGista tuberkuloosiin sairastuneenakin hengissä ja sai vuonna 1957 maineensa palautetuksi everstin arvon ja NKPn jäsenkirjan kera.
Vapauduttuaan Mattson elätti itsensä ja perheensä insinöörinä Kransokamskissa Uralilla. 60-luvun alussa hän aloitti laajan kirjeenvaihdon Suomeen sukulaistensa ja mm Sylvi-Kyllikki Kilven kanssa. Toive päästä vielä kerran Suomeen katsomaan lapsuudenmaisemia kaatui kuitenkin molemminpuolisiin viisumivaikeuksiin. Suomessa hänet oli nimittäin julistettu kuolleeksi vuonna 1956 ja kuolinpäiväksi määrätty 1.1. 1946.
Kaikesta päätelleen Matsson oli monipuolinen lahjakkuus ja olisi voinut kohota korkealle puna-armeijan hierarkiassa ellei olisi joutunut Stalinin terrorin uhriksi. Tuomio oli yhtä mielivaltainen kuin tuhannet muut samanlaiset. Tosin siltä osin kun ahvenanmaalaisuudestaan ja suomalaisuudestaan kiinnipitäneen ja suomalaisten jääkärien taitoja arvostaneen Mattsonin katsottiin syyllistyneen mm ”suomalaiseen nationalismiin ja pyrkimyksiin tuoda preussilaista henkeä Karjalan prikaatiin” oli syytteissä ehkä perääkin. Pienintäkään epäuskollisuutta neuvostovallalle tämä ei kuitenkaan merkinnyt ja Mattson pysyi uskollisena kommunistiselle aatteelleen vuonna 1965 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.
Mattson oli Suomessa pitkään legendaarinen hahmo vähän väärin perustein, sillä hänet sekoitettiin Espanjassa taistelleeseen ja talvisodassa suomalaisia vastaan 8. armeijaa komentaneeseen kenraali Sterniin. Hänen todellinen kohtalonsa selvisi suomalaisille vasta paljon sotien jälkeen.
Kirjan kirjoittaneet Kivalo ja Mittler eivät ole historiantutkijoita vaan Mattsonin sukulaisia. Suurimman osan kirjasta he ovat täyttäneet Mattsonin kirjeillä sukulaisilleen ja pitkillä sitaateilla Ivan Kostinin Itä-Karjalassa julkaistuista artikkeleista. Inhmillisenä dokumenttina kirja on kuitenkin mielenkiintoinen, vaikkei historiallisen elämäkerran vaatimuksia täytäkään.
Kesäkuu 2001
