Otava, 879 s., Keuruu 2000
Jääkärit Suomen vai Saksan asialla
Vuoden 1918 tapahtumat voivat edelleenkin kuumentaa tunteita Suomessa. Sen on saanut kokea Oulun yliopiston dosentti Matti Lackman, jonka tiiliskivimäinen teos jääkäriliikkeestä on ansioistaan huolimatta saanut turhan nuivan vastaanoton, ainakin teoksen Helsingin Sanomiin arvioinneelta Lauri Haatajalta.
Lackman käy seikkaperäisesti läpi maailmansodanaikaisen jääkäriliikkeen ja sitä edeltäneen aktivismin historian. Erityisesti hän painottaa liikkeen sisäisiä ristiriitoja sekä pyrkimystä asettaa se samanaikaisiin yhteyksiinsä Saksan politiikan kanssa. Vaikka Lackmanilla on ollut myös jonkinverran aiemmin käyttämätöntä lähdeaineistoa punaisten puolelle siirtyneistä jääkäreistä, ei teoksen mielenkiinto perustu tähän vaan sen tarjoamiin uusiin näkökulmiin.
Lackmanin työtä onkin vähätelty siksi, ettei se varsinaisesti tarjoaisi uutta tietoa ja että kaikki hänen kertomuksensa liikkeen kriiseistä, työleireille päätyneistä jääkäreistä yms lieveilmiöistä samoin kuin Saksan politiikasta olisi entuudestaan tunnettua. Ahtaasti katsoen tämä on varmaan totta. Lackmanin tavoitteena kuitenkin on ollut verrata jääkäriliikkeen laajaa todellisuutta sellaisena kuin hän sen näkee siihen sangen valikoivaan tapaan jolla liikettä Matti Lauerman jääkärihistoriassa ja muussa asianosais- ja valtavirtakirjallisuudessa on kuvattu.
Minullakin, vaikka lienen historianharrastajana ja K.H. Wiikistä kirjoittaneena keskimääräistä paremmin jääkäriliikkeestä perillä, on ollut varsin epämääräinen ja vähättelevä käsitys työläis- ja työväenliiketaustaisten jääkärien osuudesta. Tiesin Yrjö Mäkelinin Leo pojasta, joka jääkäreiden saavuttua Vaasaan kieltäytyi osallistumasta kansalaissotaan punaisia vastaan ja olin hämärästi kuullut joistain neuvosto-Venäjälle päätyneistä entisistä jääkäreistä. Sen sijaan se, että pataljoonassa syksyllä 1917 toimi sekä vasemmistovaikutteinen pataljoonaneuvosto että tästä erillinen selkeästi punainen työläisjääkäreiden toimeenpaneva komitea on jäänyt minulta rekisteröimättä. Senkään merkitystä, että peräti 451 kaikkiaan lähes 1900 jääkäristä ei eri syistä palannut Suomeen ennenkuin kansalaissota oli ohi, en ole erityisemmin pohtinut. Syksyllä 1917 pataljoonan johdossa oltiinkin vakavasti huolestuneita siitä asettuisiko joukko punaisia vastaan tulevassa sisällissodassa, mihin varautuminen ei Lackmanin mielestä voinut tulla jääkäreille täydellisenä yllätyksenä.
Monet pataljoonan jännitteet aiheutuivat jääkäriliikkeen kaksoisluonteesta suomalaisena vapautusliikkeenä Saksan ja sen sodanpäämäärien palveluksessa. Tässä ristipaineessa monet johtavat ja etenkin ruotsinkieliset jääkärit näkivät Suomen kansallisen edun niin saksalaisesta näkökulmasta, ettei heillä ollut mitään huomautettavaa siitä vasalliasetelmasta, johon Suomi suhteessa keisarilliseen Saksaan ajautui vuonna 1918 kunnes Saksan romahdus pelasti Suomen aidon itsenäisyyden.
Lackmanin teoksen ehkä eniten perinteisen jääkärikuvan puolustajia ärsyttävä asia lienee jääkäriliikkeen ja SKPn toistuva vertailu paljolti samankaltaisina parhaimmillaan idealistisina liikkeinä jotka kumpikin omaan suurvaaltaansa nojautuen ja sen tahtoa toteuttaen syyllistyivät maanpetokseen eivätkä häikäilleet käyttää vallitsevan oikeustajun vastaisia keinoja päämääriensä toteuttamiseksi. Lisämaustetta vertailuun tuo vielä jääkäreiden ja bolshevikkien yhteinen tausta Saksan sodanjohdon rahoittamina vihollisen heikentämiseen tähtäävinä välineinä. Löytyypä kirjasta sellainenkin herkullinen yksityiskohta että sama saksalaisvirkamies toimi sekä Leninin Venäjälle palanneen seurueen että erään jääkäriryhmän saattajana Saksasta Suomeen.
Lackman vertailee jääkäriliikettä myös irlantilaiseen IRAhan ja eräisiin toisen maailmansodan jälkeisiin vapausliikkeisiin. Näistä Namibian SWAPO on mainittu vain liitteissä, mutta laajempikin vertailu olisi voinut olla mielenkiintoinen. Muistan hyvin miten lounais-Afrikassa toimineen Suomen lähetysseuran silloinen esimies Mikko Juva jo 60-luvulla vertasi ulkomaille sotilaskoulutusta vierasta apartheid-valtaa vastaan hakeutuvia namibialaisnuoria jääkäreihin.
helmikuu 2001
