Little Brown Co, 519 s., St.Ives plc 2001
IBM ja Holocaust
Saksalaissyntyinen Hermann Hollerith kehitti 1800-luvun lopulla reikäkorttiteknologian ja perusti sen pohjalla yrityksen, josta sittemmin IBMn nimellä tuli yksi maailman ensimmäisiä ja tunnetuimpia monikansallisia ättiläisiä. Reikäkorttikoneet tunnettiin vielä toisen maailmansodan aikana Hollerith-koneina, mutta keksijä itse oli luopunut yrityksestään jo vuosisadan vaihteen jälkeen.
Vuosikymmenien ajan IBM samastettiin tunnetuimpaan pääjohtajaansa Thomas Watsoniin. Watson ei ollut yrityksessä edes mikään suuri osakkeenomistja, mutta hänen itsevaltiasta hallitsevaa asemaansa kuvaa se, että monet IBMn ulkolaisista tytäryhtiöistä rekisteröitiin nimellä Watson Business Machines. Ennen toista maailmansotaa Watsonin IBM tytäryhtiöineen hallitsi Hollerith- koneiden ja niiden käyttämien reikäkorttien maailmanmarkkinoita.
IBMn tärkein markkina-alue USAn ulkopuolella oli Saksa, eikä yhtiön johdossa nähty mitään syytä vetäytyä näiltä markkinoilta Hitlerin valtaannousun jälkeen. Tässä IBM ei menetellyt mitenkään poikkeuksellisesti, business as usual oli useimpien amerikkalaisyritysten ohjenuorana suhtautumisessa Natsi-Saksaan.
Watson kuitenkin meni kuitenkin keskimääräistä pidemmälle Saksan ymmärtämisessä. Kansainvälisen kauppakamarin puheenjohtajana hän vei sen vuoden 1937 kongressin Berliiniin, otti Hitleriltä vastaan korkean kunniamerkin ja yritti esiintyä aktiivisena välittäjänä Saksan ja länsivaltojen kaupallis-taloudellisissa ristiriidoissa, mikä tarkoitti myöntyvyyspolitiikan harjoittamista Saksan imperialististen pyrkimysten edessä.
Vasta keväällä 1940 amerikkalaismielipiteen kehitys pakotti Watsonin palauttamaan kunniamerkkinsä, mutta sen jälkeenkin hän kulissien takana toimien pyrki minimoimaan asiasta IBMllä Saksassa ja kasvavassa vaikutuspiirissä syntyneen haitan.
Tällainen toiminta oli tietenkin moraalitonta pokkurointia diktatuurin ja yhä avoimemmin toimeenpantujen juutalaisten ja muiden epätoivottavien ainesten vainojen edessä. Pöyristyttävintä Blackin mukaan kuitenkin oli se, että IBMn teknologia oli aivan keskeisessä roolissa holocaustin toimeenpanemisessa.
Epäilemättä väestölaskentaa varten kehitetyt Hollerith-koneet ja reikäkortit nopeuttivat ja helpottivat juutalaisten rekisteröintiä ja jäljittämistä manuaalisiin menetelmiin verrattuna, kuten myös juutalaiskuljetusten suunnittelua ja järjestämistä.
Kirjan suomalaisarvioissakin on pidetty sen paljastuksia IBMn ratkaisevasta osuudesta holocaustiin suorastaan mullistavina. Pelkästään Blackin sinänsä perusteellisen asia-aineiston vyörytyksen perusteella tästä on kuitenkin vaikea vakuuttua. Kirjasta ei puutu vahvaa tunnelataustakaan, sillä kirjoittaja on itse juutalaisvainoista selvinnyttä puolalaissukua.
IBM-teknologiaa käytettiin juutalaistuhon suunnittelussa ja toimeenpanossa tehokkaasti hyväksi, mutta se ei ollut kuitenkaan kyseisen teknologian ainut eikä suunniteltu tarkoitus (toisin kuin esim. Zyklon B:n valmistus) ja vaikka sen puuttuminen olisi hidastanut ei se kuitenkaan olisi estänyt tuhoamisoperaation läpivientiä. Ja jos IBM olisi ennen sotaa vetäynyt Saksasta olisivat natsit epäilemättä kehittäneet, myös kopioimista ja patenttirikkomuksia hyväksikäyttäen omat, vaikkakin vähemmän tehokkaat koneensa samaan tarkoitukseen.
Ei ole syytä millään tavoin väheksyä IBMn osuutta ja moraalista, kenties rikollistakin vastuuta natsirikosten mahdollistamisessa. Mutta Blackin todistelun perusteella en sitä voi vielä ratkaisevaksi nähdä enkä kovin poikkeavaksi monien sekä amerikkalaisten että muiden yritysten vastaavanlaisen käyttäytymisen rinnalla.
toukokuu 2001
