Noam Chomsky, Hinnalla millä hyvänsä, Uusliberalismi ja globaalikuri, englanninkielisestä alkuteoksesta Profit Over People: Neoliberalism and global order kääntänyt Juha Ahokas, 171 s., Like, Helsinki 2000
Noam Chomsky, Uusi sotilaallinen humanismi. Kosovon opetukset, englanninkielisestä alkuteoksesta The New Military Humanism: The Lesson from Kosovo suomentaneet Juhani Yli-Vakkuri, Erkk Öörni, Marko Ampuja ja Toni Toivio, 244 s., Like, Tampere 2000
”Sotilashumanismin” kriitikko
Kirjahyllyssäni on yhdeksän Noam Chomskyn kirjoittamaa teosta. Se on vain vähäinen osa Chomskyn n. 70 teosta käsittävästä kirjallisesta tuotannosta. Puolet tästä käsittelee lingvistiikkaa, jossa Chomsky kuuluu tunnustetusti alan maailman huippuihin. Minä en tätä puolta osaa arvioida; luin aikanaan hänen kieliteoriansa pääteoksen Psycholinguistic ymmärtämättä siitä paljoa mitään.
Enemmän ymmärrän Chomskyn yhteiskunnallisesta tuotannosta. Paitsi että se käsittelee minulle tutumpia asioita, on se myös kiitettävän selkokielisesti kirjoitettua. Chomsky on poliittinen pamfletisti, eikä tähän luonnehdintaan sisälly mitään negatiivista varausta.
Chomsky on ennen muuta amerikkalainen toisinajattelija. Hänen suuri ansionsa on, että hän nostaa amerikkalaisen lukijakunnan eteen peilin, joka paljastaa toisenlaisen todellisuuden kuin sen, mistä valtavirtaa edustava media ja amerikkalainen retoriikka kertoo.
Pamfletistinen Chomsky ei ole propagandisti ja hän pyrkii myös dokumentoimaan väitteensä. Toisaalta pamfletisti ei ole tutkija vaan asianosainen mielipidekirjoittaja, jonka kuuluukin esittää asiansa kärjekkäästi. Näin on myös näissä kahdessa Liken toimesta tänä vuonna suomeksi julkaistussa Chomskyn kirjassa.
Kosovon opetuksia käsittelevä Uusi sotilaallinen humanismi tekee pilkkaa siitä käsityksestä, että USA ja NATO olisivat ryhtyneet Jugoslavian pommituksiin vain ja ainoastaan epäitsekkäistä, humanitäärisistä syistä. Näkemyksensä tueksi Chomsky vyoryttää aineistoa, joka todistaa USAn ja NATO-maiden välinpitämättömyyttä muiden aikaisempien tai samanaikaisten kriisien aiheuttamiin kärsimyksiin, tai jopa osallisuudesta niiden syntyyn.
Chomskyn kritiikki on samansuuntaista kuin Mauno Koiviston Suomessa esittämä, mutta paljon laajempaa ja pidemmälle menevää. Siihen ei sellaisenaan tarvitse yhtyä voidakseen pitää sitä arvokkaana lisänä kriisinhallinnan raadollisimmasta taustasta käytävään keskusteluun.
Hinnalla millä hyvänsä Chomsky käy uusliberaalin maailmanjärjestyksen kimppuun yleensä ja ns. Washingtonin konsensusta vastaan erityisesti. Tämä kriitiikki on hyödyllistä, mutta esim. Maailmanpankin osalta jo osin vanhentunutta eikä kaikilta muiltakaan osin ihan oikeaanosuvaa.
Valtavirta-ajattelun ja kirjoittelun vastapainona on kuitenkin hyvä saada tällainen tärkeä annos Chomskya myös suomeksi.
Toukokuu 2000
