Fourth Estate, 431 s., St. Ives 2000
Inhimillinen kuva Karl Marxista
En ole koskaan ollut kelvollinen marxilainen edes silloin kun sosialidemokraattinen nuorisoliike 70-luvulla asemoi puolustuksensa suhteessa taistolaisuuteen ottamalla käyttöön käsitteen ”marxilainen sosialidemokratia”. Osaan kyllä sopivan tilaisuuden tullen kaivaa esiin sitaatteja Kommunistisesta manifestista tai esittää jonkun pintamarxilaisen fraasin, mutta Marxin tuotannon syvällisempi tuntemus on minulla yhtä puutteellinen kuin suomalaisilla vasemmistopolitiikoilla yleensäkin.
Vielä vähemmän olen tiennyt Marxin henkilöhistoriasta ja sekin mitä olen luullut tietäväni, osoittautuu Francis Wheen’in mainion uuden Marx- elämäkerran valossa enimmäkseen vääräksi.
Wheenin elämäkerta keskittyy nimenomaan Marxin ja hänen perheensä elämänvaiheisiin ja käsittelee Marxin kirjallista tuotantoa vain siinä laajuudessa, kuin se on Marxin elämäkerran kannalta tarpeen. Näinkin Marxin filosofian ja kirjallisen tuotannon keskeinen sisältö välittyy lukijalle riittävässä ja ymmärrettävässä muodossa.
Wheenin piirtämä laajasti dokumentteihin perustuva kuva Karl Marxista tuo hänet lukijan eteen kaikessa inhimillisyydessään, kaikkine karvoineen ja paiseineen. Aivan kirjaimellisesti, sillä Marx kärsi liki koko elämänsä kaikenlaisista vaivoista, migreenistä keuhkokatarriin ja maksavaivoista kiusallisissa paikoissa esiintyneisiin rakkuloihin. Enimmäkseen vaivat olivat rasittavien kirjallisten töiden ja jatkuvasti päälle kaatuvien perheen elatushuolten aiheuttamia psykosomaattisia ilmiöitä, mutta se ei niiden tuskallisuutta vähentänyt.
Terveysongelmat olivat perheessä todellisia ja Marx oli saattamassa neljää kuudesta lapsestaan ja rakkaan Jennynsä hautaan ennen omaa kuolemaansa. Se oli raskasta, sillä Marx oli hellä ja rakastava perheenisä, joka mielellään osallistui lastensa ja lastenlastensa leikkeihin.
Marxin perheen krooninen taloudellinen ahdinko on kuitenkin asetettava yhteyksiinsä. Marx ei ollut proletariaattia, vaan säädylliseen keskiluokkaiseen elämäntapaan pyrkivä porvari, jonka epäsäännölliset kirjoitustulot olivat aivan riittämättömät sellaisen elämäntavan ylläpitämiseen, johon kuului lasten kouluttaminen, lomailu terveyskylpylöissä ja oma kotiavustaja. Kriittisillä hetkillä varakkaammat sukulaiset ja ennen muuta Marxin läheisin ystävä ja työtoveri Friedrich Engels tulivat aina avuksi.
Wheenin piirtämä Marx ei ollut missään suhteessa sellainen suvaitsematon dogmaatikko kuin millaiseksi hänet yleensä kuvitellaan, ei vähiten hänen kiihkeimpien kannattajiensa toimien valossa. Hän oli kuitenkin hyvin kärsimätön poliittisten vastustajiensa ja/tai tyhmempiensä kanssa ja käytti eläessään usein kuukausia kirjoittaakseen monisataasivuisia murskaavia polemiikkeja historian hämärään jo ammoin vaipuneiden ja Marxin aikanakin mitättömyyksiksi katsottuja skribenttejä vastaan.
Kiistakirjoitusten laatijana Marx oli verraton sanataituri, jonka murska- arvioiden rinnalla esim. herrat J.P. Roos ja Mattiesko Hytönen Yhteiskunta- politiikka -lehdessä harjoittavat lähinnä keskinäistä kohteliaisuuksien vaihtoa.
Kaiken kaikkiaan Wheenin piirtämä kuva Marxista on syvästi inhimillinen ja lopulta erittäin sympaattinen, ja oletettavasti myös todenmukaisempi kuin jälkimaailmalle näihin asti välittynyt, vallitseva kuva. On erinomainen asia, että kirja on ilmestymässä myös suomeksi käännettynä.
Joulukuu 2000
