Tahditon rauhanmarssi. Mielipiteitä, 75 s, Tammi, Helsinki 1967
”Kaikki maailmassa on suhteellista. Järjestäytynyt yhteisöelämä kuitenkin vaatii, että on joitakin suhteettoman tärkeitä asioita. Tällaisina asioina on meidän oloissamme pidettävä parlamentaarista poliittista demokratiaa sekä aina ihmisoikeuksia.”
Valkoisen vallan Afrikka, toimittanut ET, 164 s. sisältää ETn alkusanat ja artikkelin Portugalin Afrikka, Huutomerkki-sarja, Tammi, Helsinki 1969 (2.p.1970)
Viiden asiantuntijan kirjoitukset valottavat rotuerottelun järjestelmää Etelä-Afrikassa, Lounais-Afrikassa (Namibia), Rhodesiassa (Zimbabwe), Guineassa, Angolassa ja Mosambikissa. Samalla luodaan katsaus voimistuviin mustiin vapautusliikkeisiin.
Öljypeli,124 s., Tammi, Helsinki 1970
Kirjan alkuosa käsittelee nykyaikaisen öljyteollisuuden syntyä ja piirtää henkilökuvan johtavista amerikkalaisista öljymiljonääreistä. Sitten tarkastellaan kansainvälisen öljypolitiikan tilannetta 1970: kartelloitumista, öljypolitiikkaa kolmannessa maailmassa, itäblokin öljyä. Lopussa käsitellään Suomen öljypolitiikkaa ja yhä polttavammaksi käyvää saasteongelmaa.
Suomi ja EEC, 165 s., Gummerus, Jyväskylä 1971
Tämä puheenvuoro EEC-keskusteluun sisältää analyysin kapitalistisen kaupan kehityksestä ja siihen vaikuttaneista keskeisimmistä tekijöistä sekä Suomen mahdollisuuksien tarkastelun laajempaa kehitystaustaa vasten.
K.H.Wiik, itsenäisyysmies ja internationalisti. Elämäkerta vuoteen 1918, 218 s. Tammi, Helsinki 1979
K.H.Wiik (1883–1946) oli lehtimies, kansanedustaja, SDP:n puoluesihteeri, yksi jatkosodan ”kuutosista” ja SKDL:n ensimmäinen puheenjohtaja. Kirja kuvaa taustaltaan keskiluokkaisen ruotsinkielisen ylioppilaan liittymistä työväenliikkeeseen ja nopeaa nousua sen johtoon. Samalla tarkastellaan sitä kansallisradikaalia liikettä, joka vei Wiikin monien muiden ylioppilaiden tavoin vastustamaan venäläistämispolitiikkaa, jopa lähelle sortokauden aktivisteja.
Vaihtoehdottoman demokratian kritiikki, 190s., Otava, Keuruu 1980
”Mikään yksi liike sen enempää kuin kaikki yhden asian liikkeet yhdessäkään eivät voi korvata puolueita kansanvaltaisessa järjestelmässä. Sitoutumatttomat kansanliikkeet ovat hyödyllisiä ja tärkeitä yhteiskunnallisen kehityksen edistäjiä ja välttämätön täydennys puolueiden muodostamalle päätöksentekojärjestelmälle. Kuitenkin viime kädessä vain tämä järjestelmä kykenee kantamaan kokonaisvastuun yhteiskunnan kehittämisestä.
Tämän vuoksi on juuri työväenliikkeen kaikkein vakavimmin paneuduttava puoluejärjestelmän reformointiin. Muutoin vastareaktio kielteisiksi koettuihin puoluevallan vääristymiin heikentää nimenomaan mahdollisuuksia vastata kriisiajan haasteisiin vasemmistolaisten näkemysten mukaisesti.”
Jan-Magnus Jansson & Erkki Tuomioja. Tulevaisuuden varjossa, 236 s,. Tammi, Helsinki 1981
Kirja on Suomen ulko- sisäpolitiikan ydinkysymyksiin ja huomisen vaihtoehtoihin kantaaottava vuoropuhelu. Mitä ja kuka Kekkosen jälkeen? Mikä on suomettumisen ja itsesensuurin todellinen kuva? Muuttuuko puoluekarttamme vallitsevan vaihtoehdottoman demokratian takia?
K.H.Wiik, puoluesihteeri ja oppositiososialisti. Elämäkerta 1918–1946, 385 s., Tammi, Helsinki 1982
K.H. Wiikin suhde kansalaissotaan oli vaikea: toisaalta hän halusi pysyä erillään kumouslinjasta, toisaalta hän tunsi työväenliikettä kohtaan vahvaa solidaarisuutta, joka joka johti hänet Kansanvaltuuskunnan ulkoasiainosaston sihteeriksi ja sodan jälkeen vuoden mittaiseen piileskelyyn maan alla. 1920-luvun suuntataisteluissa Wiik nousi sosialidemokraattien ideologiseksi johtajaksi ja puoluesihteeriksi, mutta päätyi myöhemmin oppositiososialistiksi ja ajautui väistämättömään ristiriitaan sosialidemokraattien todellisen johtajan Väinö Tannerin kanssa.
Sakari Tuomioja, suomalainen sovittelija. 390 s., Tammi, Hämeenlinna 1986 (2 p. 1986)
Vapaamielisyyden aatteille koko ikänsä uskollisena pysyneen Sakari Tuomiojan julkinen elämänkaari jakautuu kolmeen vaiheeseen. Vuoteen 1954 asti hänen uransa oli nouseva ja eteni kiinnostavasta tehtävästä toiseen, ministeriksi ja Suomen Pankin pääjohtajaksi. Tämä vaihe päättyi Tuomiojan hallitukseen ja välirikkoon Urho Kekkosen kanssa ja siirtymiseen ulkomaille suureksi osaksi tämän välirikon takia. Tuomioja oli suurlähettiläänä Lontoossa ja Euroopan talouskomission pääsihteerinä Genevessä saaden näistä toimistaan kiitosta mutta ei tyydytystä. Henkisen vaelluskauden jälkeen hän palasi tehtäviin, jotka koki mielekkäiksi ja joissa viihtyi. Tukholman lähettiläänä ja YK:n palveluksessa hän löysi itselleen sopivan ja antoisan työkentän kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä. Sovitellessaan Kyproksen kriisiä hän sai aivoverenvuodon ja kuoli 53-vuotiaana vuonna 1964.
Helsinki, Suomen pääkaupunki. (kuvat Veikko Rinne) 166 s, Tammi, Helsinki 1988
”Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat liian pieniä ja yhteenkasvaneita, jotta ne ilman ylempiasteista seudullisista tehtävistä vastaavaa hallintoa voisivat menestyksellä hoitaa ihmisten asioita, mutta samalla ne ovat myös liian suuria vastatakseen niihin lähidemokratian vaatimuksiin, jotka kaikkeen kunnallishallintoon kohdistuvat.”
Eurooppalainen Suomi. 122 s., Hanki ja Jää, Juva 1989
Talouselämän tarjoamaan eurooppalaisuuden malliin ei ole pakko tyytyä. Vaihtoehto on ”punavihreä projekti”, joka takaisi sosiaalisen turvallisuuden ja ympäristön puhtauden talouden myllerryksessä.
Europe and the Nordic Fringe. 83 s., Eurooppa-toimikunta, Vaasa 1991
All the Nordic countries are currently engaged in a thorough rewiev of all their postwar policies as a result of the momentous changes in Europe. Turning towards the EC marks an especially radical change for neutral Finland.
Kukkaisvallasta kekkosvaltaan. 224 s., Tammi, Jyväskylä 1993
Muistelmia kuusikymmentäluvulta.
Matkaopas kansanäänestyspaikalle. 61 s., TSL, Pori 1994
”Olen EU-jäsenyyden kannalla, mutta Jaa EU:lle-liikkeeseen en ole liittymässä. 40 prosenttia minussa epäilee edelleen EU:iin liittymistä. En epäröi sen julkituomista, sillä EU-asiaa ei lainkaan palvele se, että jäsenyyden ongelmakohdista ja haitoista vaietaan.”
Pekka Kuusi – alkoholipoliitikko, sosiaalipoliitikko, ihmiskuntapoliitikko. 396 s., (väitöskirja), Tammi, Hämeenlinna 1996
Pekka Kuusen (1917–1989) toiminnassa oli keskeistä pyrkimys paremman maailman rakentamiseen tiedon avulla. ”Viimeisen valistajan” monet projektit, jotka huipentuivat yritykseen ihmisen eloonjäämisopiksi, ovat ytimeltään edelleen pohdinnan arvoisia.
Markka vai euro? Tuleeko Suomen liittyä Euroopan talous- ja rahaliittoon? 80 s., Eurooppa-toimikunta, Helsinki 1997
Mikä on Emu-suunnitelman tausta ja tavoite ja miten se vaikuttaa Suomeen? Onko Suomella todellista vaihtoehtoa ja mitä se merkitsisi?
Millaiseen Eurooppaan? 96 s, Eurooppa-toimikunta, Helsinki 1998
”Yksi arvaamaton _ _ _ jokeri on rahaliitto. Sen synnyttämien ja muiden jäsenvaltioiden suhteita rassaavien ongelmien ratkaisemiseen tullaan Euroopan yhdentymisen kehitysmallin mukaisesti tarvitsemaan myös aika ajoin toistuvia kriisejä.”
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka anno 2004, 165 s., Tammi, Keuruu 2004
Uusia turvallisuusuhkia voidaan vain rajoitetusti jos lainkaan torjua perinteisin sotilaallisin keinoin. Turvallisuutta ei tuo myöskään eristäytyminen. Uhkien torjunta edellyttää mahdollisimman laajaa monenkeskistä yhteistyötä ja aktiivista panostamista globalisaation hallintaan.
Häivähdys punaista. Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa. 424 s.,Tammi, Hämeenlinna 2006
Oliko Hella Wuolijoki, kirjailija, liikenainen ja radiojohtaja, kaikkien rooliensa takana sittenkin vakooja? Entä hänen sisarensa, Britannian kommunistipuolueen taustavaikuttaja Salme Pekkala-Dutt, jonka ”punaisuuteen” verrattuna Britannian turvallisuuspoliisin päällikkö näki Hellassa vain ”hennon häivähdyksen vaaleanpunaista”? Kirjassa seurataan näitä kahta tahtonaista kansainvälisen politiikan, vallan ja kaupankäynnin maailmassa 1800-luvun lopulta 1950-luvulle.
Jaan Tonisson ja Viron itsenäisyys. Tammi 2010
Siinä syntyy vielä rumihia. Poliittiset päiväkirjat 1991—1994, toimittanut Veli-Pekka Leppänen, 680 s., Tammi (EU) 2014
Kirjavinkkejä, 105 s., Hakapaino, Helsinki 2000 (omakustanne)
Kirjavinkkejä 2, 82s., Hakapaino, Helsinki 2001
Kirjavinkkejä 3, 102s., Hakapaino, Helsinki 2002
Kirjavinkkejä 4, 112s., Hakapaino, Helsinki 2003
Kirjavinkkejä 5, 130s., Hakapaino, Helsinki 2004
Kirjavinkkejä 6, 106 s., Hakapaino, Helsinki 2005
Kirjavinkkejä 7, 80 s., Hakapaino, Helsinki 2006
Kirjavinkkejä 8, 118 s., Hakapaino, Helsinki 2007
Kirjavinkkejä 9, 124 s., Hakapaino, Helsinki 2008
Kirjavinkkejä 10, 91 s., Hakapaino, Helsinki 2009
Kirjavinkkejä 11, 87 s., Hakapaino, Helsinki 2010
Kirjavinkkejä 12, 69 s., Hakapaino, Helsinki 2011
Kirjavinkkejä 13, 86 s., Hakapaino, Helsinki 2012
Kirjavinkkejä 14, 72 s., Hakapaino, Helsinki 2013
