Maailma voi huonosti. Ilmastonmuutos etenee ja luonnonvaroja käytetään kestämättömällä tavalla. Vuosi 2018 tuotti monia pettymyksiä niille, jotka toivoivat muutosta tähän.
Nationalismin nousu, voimapolitiikan käyttö, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden polkeminen sekä piittaamattomuus kansainvälisistä sopimuksista uhkaa sitä monenkeskisen sääntöpohjaisen kansainvälisen yhteistyön järjestelmää, jota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan turvallisuuteemme ja tulevaisuuteemme kohdistuvien uhkien torjuntaan.
Suomen on oltava kärkimaa työssä monenkeskisen sääntöpohjaisen yhteistyöjärjestelmän vahvistamiseksi. Hallitus on keskittynyt sisäänpäin kääntyneeseen kriiseihin varautumiseen, kun nyt tarvitaan aktiivista toimintaa myös kriisien ennaltaehkäisemiseksi.
Suomen talous kasvoi ja työllisyysaste kohosi vuonna 2018. Siitä, onko tämä hallituksen ansiota vai tapahtunut hallituksen teoista huolimatta, on erilaisia käsityksiä, mutta mitään käännettä kestävään kehitykseen se ei ainakaan tarkoita.
Ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja hyvinvoinnin tasaisempaa jakautumista ei kestävä kehitys ole mahdollinen. Hallituksen toimet niin sote-uudistuksen, työmarkkinalainsäädännön kuin normipurkutalkoiden tai kilpailun edistämisen merkeissä ovat vain vauhdittaneet eriarvoisuuden kasvua. Järjestelmällinen valtiollisesta ohjauksesta luopuminen ja antautuminen markkinavoimille kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla merkitsee hyvästejä hyvinvointiyhteiskunnalle. Samalla rapautuu kansalaisten luottamus yhteiskuntaan ja toisiinsa, mikä lisää rikollisuutta, korruptiota ja kaikkinaista turvattomuutta.
Seuraavana vaalikautena ratkaistaan se, onko Suomi jatkossa vielä hyvinvointivaltio. Markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta hyvinvointiyhteiskuntaa ne eivät koskaan ilman valtiollista ohjausta ole luoneet. Demokratiassa voimme vielä vaikuttaa siihen, tuleeko alkaneesta vuodesta edellistä parempi vai ei.
6.1. 2019
