Vaikka elämme nykyisin luokkayhteiskunnassa ilman aikaisempaa, pitkälti itsestään tehdassaleissa ja työläisten ja porvareiden arjen vastakkaisuuksissa syntynyttä luokkatietoisuutta, ei toive paremmasta, turvallisemmasta ja tasa-arvoisemmasta maailmasta kuitenkaan ole kuollut. Kun työ ei enää tuo ihmisiä yhteen vaan yhä useammin jakaa heidät näennäisesti keskenään riippumattomiin tai jopa kilpaileviin ryhmiin, ei työväenliikkeen perustana olleiden ihanteiden taakse enää ole uskottavasti ja tuloksia tuottavasti koottavissa väkeä vetoamalla työväenliikkeen vanhoihin tunnuksiin, saavutuksiin ja toimintatapoihin.
Uskon että suurin osa ihmisistä haluaa olla mukana sellaisessa poliittisessa liikkeessä joka mittaa politiikkansa onnistumista tai epäonnistumista sillä, onko se parantanut vai edelleen heikentänyt kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa ja osallisuutta.
Samalla tavoin kaikkien kansalaisvapauksien, ihmisoikeuksien ja tasa-arvoisten osallistumismahdollisuuksien puolustaminen ja rasismin ja vihapuheen torjuminen täytyy kuulua tällaisen liikkeen luovuttamattomiin arvoihin.
Suurimpana haasteena näen koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestämättömän kehityksen kääntämisen kestävälle uralle. Kysymys ei ole vain jo pitkälle edenneen ilmastonmuutoksen torjumisesta vaan myös lajien kiihtyvän katoamisen pysäyttämisestä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta.
Parhaassakaan tapauksessa meillä ei tässä kohta kymmenen miljardin ihmisen asuttamassa maailmassa ole yhtään aikaa hukattavana, jos haluamme päästä kestävään kehitykseen ja turvata jälkeläisillemme vielä elinkelpoisen maailman.
Tällaisessa tilanteessa kaikkialla nyt nouseva nationalismi ja oikeistolainen populismi, joka näkee globalisaation uhkana ja tarjoaa ratkaisuksi rajojen sulkemista niin ihmisiltä vierailta kulttuurivaikutteilla kuin protektionismin merkeissä investoinneilta ja tavaroilta, on itse uhka niin omalle hyvinvoinnillemme kuin maailman tulevaisuuden turvaamiselle.
Globalisaatio on tuottanut maailmaan lisää vaurautta mutta jakaa tämän vaurauden aikaisempaa epätasaisemmin ja sen avaamat mahdollisuudet ovat ennen kaikkea hyödyttäneet rikkaita ja suuryrityksiä. Jos haluamme peruuttamattoman keskinäisriippuvuuden maailmassa hakea ratkaisua kestämättömään kehitykseen ja torjua globalisaation kielteisiä seurauksia ei monenkeskiselle, sääntöpohjaiselle kansainväliselle yhteistyölle ole toimivaa vaihtoehtoa. Opetus on kuitenkin siinä, että sen nykyiset sopimuspohjaiset pelisäännöt eivät riittävästi aseta luonnon ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtimista tärkeimmäksi asiaksi, joiden ohi markkinavoimien vapauksien edistäminen ei saa ajaa.
Yllä oleva teksti on osa puheestani tänään 17.11. 2018 Kemissä järjestetyssä seminaarissa, jonka aihe oli: Onko työväenliike tehtävänsä tehnyt – onko vasemmistolla annettavaa tulevaisuudessa? Koko puheeni on luettavissa täällä.
