Facebook-kommenttini Hesarin maanantaina 31.7. julkaisemasta siivous- ja kotitaloustyötä koskeneesta artikkelista on herättänyt paljon keskustelua. Lähtökohtani kritiikille oli se, että artikkelissa ei lainkaan huomioitu tuloerojen merkitystä siinä nostalgisoitujen kotiapulaisten palkkaamiselle. Kotiapulaisten palkkaaminen oli mahdollista siksi, että palkkaajan ja palkatun tulojen välinen ero oli riittävän suuri. Se ei johtunut vain palkkaajien suurista tuloista vaan siitä, että kotiapulaisen sai minimipalkalla eikä apulaisen eläke- ja muuta sosiaaliturvaa tarvinnut maksaa. En haluaisi uskoa, että kukaan kaipaa takaisin sitä luokkayhteiskuntaa.
Sodan jälkeen tuloerojen kaventuminen vei pohjaa kotiapulaisten palkkaamiselta. Tämä suuri muutos tapahtui jo ennen 90-lukua. Iso kuva tuloerojen suhteen on se, että niiden pienentyminen katkesi 90-luvun alussa, jolloin köyhyysrajan alla elävien osuus oli pienimmillään.
Lainaan Terveyden- ja Hyvinvoinnin Laitoksen kotisivulta löytyvää tekstiä tilanteesta:
”Tuloerot ja köyhyys ovat kasvaneet
Vaikka tuloerot ovat kansainvälisesti verrattuna Suomessa pienet, ne ovat kuitenkin viime vuosina kasvaneet. Tuloerot ovat kasvaneet erityisesti suurituloisimpien ja muiden välillä, mutta myös keski- ja pienituloisten välillä.
Tuloerot ja köyhyys kasvoivat Suomessa voimakkaasti 1990-luvun loppupuolella. 2000-luvulle tultaessa kasvu pysähtyi, mutta alkoi jälleen vuosikymmenen puolivälissä. Vuonna 2008 tuloerot pienenivät ja köyhyys laski ensimmäisen kerran lähes vuosikymmeneen.
Vuonna 2009 työttömien ja toimeentulotukiasiakkaiden määrät lähtivät kuitenkin kasvuun. Uusimmat tiedot työttömyyden ja toimeentulotuen asiakkaiden määrän lisääntymisestä ennakoivat sitä, että tuloerot ja köyhyys tulevat kasvamaan nykyisen talouskriisin myötä.
Köyhyysrajan alapuolella elää 13 % suomalaisista, kun vuonna 1995 osuus oli vain 7 %.”
Tämän kehityksen ja sen seurausten arvioiminen on osin eri asia kuin se, miten siivous- ja kotitaloustyölle olemassa oleva tarve ja kysyntä tyydytetään. Siivoustyön ostamisessa ei toki ole mitään hävettävää ja on hyvä että se tuottaa myös uutta yritystoimintaa. Näistä yrityksistä useimmat hoitavat työnantajavelvoitteensa moitteettomasti, mutta se ei muuta sitä, että kyse on pienipalkkaisesta, epäsäännöllisestä ja yhä useammin osapäiväisestä työstä, jolla on vaikea tulla toimeen. Lisäksi alalla on myös erityisesti maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden heikon aseman häikäilemätöntä hyväksikäyttöä.
Kysyntäpuolella tarve ja mahdollisuudet sen tyydyttämiseen eivät kohtaa, koska usein kotiapua eniten tarvitsevat ovat pienituloisuutensa vuoksi sitä vähiten käyttäviä. Verovähennysmahdollisuus ei tässäkään ole ohjaamassa tukea sitä eniten tarvitseville.
1.8. 2017
