Kylmän sodan liennytyskausi tuotti monia aseriisunta- ja asevalvontasopimuksia. Merkittävin on vuonna 1970 voimaan astunut ydinsulkusopimus eli Non-Proliferation Treaty (NPT). Tarkoituksena oli ensimmäisenä askeleena saada sitova ja tehokkaasti valvottu sopimus ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseksi. Sen kaksi muuta tavoitetta on edistää kaikkien maiden mahdollisuutta ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön ja ennen muuta se velvoittaa ydinasevallat – sopimuksen allekirjoittajista Iso-Britannian, Kiinan, Ranskan ja Yhdysvallat – pyrkimään ydinaseiden täydelliseen hävittämiseen. Tämä oli edellytys sille, että ydinaseettomat maat olivat valmiita sopimukseen.
NPT- sopimusta voi pitää hyvin toimineena ydinvoiman rauhanomaisen käytön edistämisen suhteen ja puolinaisesti onnistuneena ydinaseiden leviämisen ehkäisemisessä. Vaikka sopimuksen ulkopuolelle jääneet Intia, Israel ja Pakistan ja sopimuksesta eronnut Pohjois-Korea ovat kehittäneet ydinaseita käyttöönsä, on sopimuksen 191 allekirjoittajan joukossa monia maita, jotka valvotusti ovat luopuneet ydinasesuunnitelmistaan. On myös mahdollista, että nyt hyvin edenneet 5+1 neuvottelut Iranin kanssa johtavat sopimukseen, joka varmistaa sen ettei Iran ole hankkimassa ydinasetta.
Sopimuksen kolmas pilari, ydinaseriisunta, ei ole viime vuosina lainkaan edennyt. Viimeisin ydinaseita rajoittava Venäjän ja USA:n tekemä START-sopimus on vuodelta 2010, ja neuvottelut jatkosta ovat Ukrainan konfliktin johdosta jäissä. Ydinaseet ovat jälleen palanneet suurtavaltaretoriikkaan. Erityisen huolestuttavia ovat jotkut Venäjän edustajien ydinaseilla uhkailuksi tulkitut puheenvuorot. Virallisissa doktriineissa ei muutosta juurikaan ole, mutta Venäjän populistis-nationalistisessa ilmapiirissä herättää huomiota se, miten Moskovassa tehdään kauppaa T-paidoilla, joissa lukee: ”Pakotteista viis, meillä on ydinaseita”. Tällaista leikittelyä ei neuvostoaikana ydinaseisiin koskaan liitetty.
Turhautuminen ydinaseriisunnan etenemättömyyteen on antanut pontta kansalaisyhteiskunnan liikkeille, jotka vaativat ydinaseiden laittomaksi julistamista kansainvälisen humanitäärisen oikeuden pohjalta. Yli 150 valtiota, Suomi mukaan lukien, tukee tätä aloitetta lisätäkseen paineita ydinasevaltioihin, joiden mukanaoloa aloitteen eteneminen tietenkin edellyttää.
Näissä tunnelmissa valtiot ovat kahden viikon päästä jälleen kokoontumassa yhdeksänteen viiden vuoden välein järjestettävään NPT:n tarkastelukonferenssiin. Mitään suurta läpimurtoa ei ole odotettavissa. Olisimme toivoneet että prosessi lähi-idän joukkotuhoaseista vapaan vyöhykkeen toteuttamiseksi olisi saatu jo liikkeelle tavalla, joka olisi luonut myönteistä aseriisuntadynamiikkaa myös NPT-konferenssiin, mutta näin ei vielä ole ponnisteluistamme huolimatta tapahtunut. Näissä oloissa paras mitä voidaan konferenssilta toivoa – aiempien sitoumusten vahvistamisen ohella, joita kukaan ei sinänsä aseta kyseenalaiseksi – on, että joitain pieniä askeleita ydinaseturvattomuuden vähentämiseksi voitaisiin ottaa. Tällainen olisi erityisesti Euroopalle tärkeä yhteisymmärrys siitä, että taktisten ydinaseiden vähentäminen ja poistaminen otettaisiin vakavien neuvottelujen kohteeksi.
11.4. 2015
