Suurkiitos kaikille vaaleissa äänensä minulle antaneille ja vaalityöhön osallistuneille! Sain enemmän ääniä kuin missään aikaisemmissa eduskuntavaaleissa, mutta se onkin ainoa asia josta näissä vaaleissa voi iloita. Tästäkin iloitsisin tietysti vielä enemmän, jos kaikki ne, jotka turuilla ja toreilla tulivat vastaan ja sanoivat ”hyvä mies mutta väärä puolue” olisivat voineet minua tukea.
Iso osa näin sanoneista saattoi suhtautua sosialidemokratiaan sinänsä suopeasti, mutta kyseenalaisti sen, edustaako SDP sitä enää uskottavalla tavalla. Käsitykseni on, että suomalaisten enemmistössä asuu edelleen pieni demari, vaikka kaikki eivät sitä ole tunnistaneet. Puolueen kannatuspotentiaali on edelleenkin vähintään 30 prosentin luokkaa ja vielä suurempi osa haluaisi sosialidemokraatit hallitukseen.
Tästä syystä vaalianalyysia ei pidä aloittaa vain siitä, mikä meni pieleen viimeisinä päivinä ennen vaalipäivää. Ennakkoäänestyksessäkin SDP:n kannatus oli pari prosenttia alle edellisten vaalien osuuden, joka sekin oli 90-luvun lopulta alkaen vaali vaalilta supistunut. Analyysi ja tutkinta sosialidemokratian kutistumisesta tulee siten ulottaa ainakin kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolle, jolloin voi myös toivoa, että trendin kääntämiselle voi löytyä oikeat lääkkeet.
Tähän pohdintaan on varattava kunnolla aikaa ja resursseja. Välittömästi on kuitenkin ratkaistava kysymys suhtautumisesta hallitusneuvotteluihin. Vaikka ymmärrän erinomaisesti niiden ihmisten reaktiot, jotka heti vaalien jälkeen ovat kuuluttaneet SDP:n paikan olevan oppositiossa, en niihin yhdy. Sellainen ajattelu, että vain oppositiossa olo kasvattaisi kannatusta ja hallituksessa olo sitä leikkaisi, on näköalatonta ja historiatonta – viimeksi neljä vuotta sitten hävisimme oppositiossa kolme paikkaa. Maan asema ja sen talouden ja hyvinvointivaltion tulevaisuus ovat nyt niin herkässä tilassa, että olisi jopa kohtalokasta jättää asioiden hoito suosiolla konservatiivisille ja uusliberaaleille oikeistovoimille edes katsomatta, voitaisiinko punamultapohjaisessa hallituksessa löytää riittävä yhteisymmärrys maamme tulevaisuuden turvaamisesta.
23.4. 2015
