Senkaltaiset kuvat, joita parina päivänä olemme voineet liki reaaliajassa seurata Pariisissa toimeenpannusta 12 toimittajaa ja poliisia tappaneesta terrori-iskusta ja siihen syyllistyneiden etsimisestä, ovat shokeerannet kaikkia eurooppalaisia. Terrorismi ei kuitenkaan tunne rajoja ja näinä päivinäkin on uutisoitu satojen koululaisten ja sivullisten siviilien murhista Nigeriassa ja vähän aiemmin Pakistanissa, puhumattakaan ISIS:n joka päivä syyrialaisiin ja irakilaisin kohdistamista terroriteoista.
Tällainen terrorismi on globaalisti verkostoitunutta eikä ole kovin suurta merkitystä sillä minkä maan passia siihen syyllistyneet kulloinkin sattuvat kantamaan. Maailmanlaajuisena uhkana sen torjunta edellyttää myös tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, jollaista koko ajan harjoitetaan ja tehostetaan. Myös YK:n turvallisuusneuvosto, jonka toimintakyvyttömyyteen monissa konflikteissa ollaan aiheellisesti turhauduttu, on hyväksynyt useita kaikkia maailman valtioita sitovia päätöslauselmia terrorismin vastaisesta toiminnasta ja myös ns. ulkomaisten terroristitaistelijoiden uhan torjumisesta.
Terrorismin vastaisessa taistelussa on tärkeätä pitää kiinni oikeusvaltion perusteista. Niistä tinkiminen ei edes toisi suurempaa turvallisuutta, sillä ylilyönnit ja laittomuudet terrorismin kitkemiseksi voivat helposti ruokkia väkivaltaansa oikeutettuna pitämien ääriliikkeiden kasvualustaa. Avoimessa demokratiassa yhteiskuntamme perusarvoista luopuminen olisi juuri sitä, mitä terroristit tavoittelevat.
Ranskan terrori-iskun kohdistuminen islamin ohella kaikkia muitakin uskontoja pilkanneeseen Charlie Hebdo lehteen on nostanut esiin myös sananvapauden puolustamisen merkityksen. Ei tarvitse olla valmis julkaisemaan kaikkea sitä mitä kyseinen lehti on painattanut voidakseen puolustaa sen oikeutta sananvapauden käyttöön maan lakien mukaisesti. Ja vaikka hyvän maun ohella myös lakeja rikottaisiin saadaan siihen puuttua vain oikeusvaltion menetelmin.
Maailma on peruuttamattomasti kasvanut yhteen, sekä hyvässä että pahassa. Meidän kaikkien on tultava toimeen erilaisten kulttuurien ja uskomusten kanssa myös omissa maissamme. Se edellyttää ymmärtämistä, suvaitsevaisuutta ja sivistynyttä suhtautumista erilaisuuteen niin kauan kun se ei loukkaa toisten oikeuksia tai saata heitä vaaraan.
Väkivaltaa toisia kohtaan ei pidä suvaita. On myös tärkeätä muistaa että terrorismia on esiintynyt ja esiintyy edelleen joksenkin kaikkiin uskontoihin liittyen ja myös aivan maalliseltakin pohjalta. Kaikkien osalta se on yhtä tuomittavaa, mutta kokonaisia etnisiä, uskonnollisia tai muita ryhmiä ei pidä syyllistää tai syrjiä sen perusteella, mihin niihin kuuluvat äärimmäiset fundamentalisit ovat syyllistyneet.
10.1. 2015
