Nobelin rauhanpalkinnot ovat usein herättäneet keskustelua ja kritiikkiä, eikä ihan aiheetta. Se ettei tämänvuotisen palkinnon antaminen Kailash Satyarthille ja Malala Yousafzaille ole soraääniä synnyttänyt kertoo, että palkinto kohdistettin tänä vuonna poikkeuksellisen oikeaan kohteeseen.
Malala Yousafzain tarina on uskomaton selviytymiskertomus. Pakistanissa vuonna 1997 syntynyt Yousafzai on puolustanut tyttöjen oikeutta koulutukseen. Maailmalla Yousafzai tuli tunnetuksi kaksi vuotta sitten, kun Taliban-terroristit ampuivat häntä päähän, koska hän on puolustanut suositussa blogissaan tyttöjen koulutusta ja kertonut tyttöjen asemasta ääri-islamilaisessa yhteisössä. Yousafzai selvisi iskusta ja hän on jatkanut työtään koulutuksen puolustajana Britanniassa. Viime vuonna Yousafzai sai Euroopan parlamentin ihmisoikeuspalkinnon.
Vuonna 1954 syntynyt Satyarthi on intialainen lasten oikeuksien puolustaja. Hän on johtohahmo kansainvälisessä taistelussa lapsityötä ja lapsien orjuuttamista vastaan. Satyarthin työn arvioidaan pelastaneen yli 75 000 lasta Intiassa.
Molemmat ovat palkintonsa ansainneet. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on ihmisoikeuksien puolustamista ja perustavanlaatuista rauhantyötä. Konfliktien ehkäisyssä, kriisien hallinnassa ja ratkaisemisessa tämä korostuu erityisen selvästi. Se on ymmärretty ja tunnustettu YK:n turvaneuvoston päätöslauselmassa 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus”, jonka toteutuksen edistäminen on keskeisellä paikalla ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme.
