SDP:n vaalitulos oli eurovaaleissa surkea, eikä sitä muuksi kannata selittää. Se on pitkäaikaisen kehityksen seurausta enkä usko, että puoluekokousvalinnat siihen juurikaan vielä suuntaan tai toiseen vaikuttivat, kuten ei vaikuttanut hyvien ehdokkaiden laadukas vaalityökään.
Tulevaisuuden parempien tulosten rakennusaineita voi hakea äänestäjien mobilisaatiosta. Omien kannattajien saaminen äänestyspaikoille selittää sen, että Rkp on jo toisissa eurovaaleissa saanut paikan, vaikka se ei kansallisten vaalien kannatuksella siihen läheskään yltäisi. Alhainen 40 prosenttiin jäänyt vaaliosanotto kouraisi eniten demareita, mikä näkyi (entisillä) vahvoilla kannatusalueilla. Viimeisessä gallupissa ennätyksellisen iso 46 % ei halunnut nimetä ainuttakaan puoluetta, jota kannattaisi. Gallupin ”äänestysprosentti” oli näin ollen 54 ja SDP:n kannatus 1.3 prosenttia korkeampi kuin nyt vaalissa. Tästä voi ekstrapoloida, mitä SDP:n kannatus olisi voinut olla esimerkiksi 85 prosentin vaaliosanotolla.
Vaikka SDP:n kannatus olisi näin ollut siedettävämmällä tasolla, olisi se silti ollut kaukana siitä mitä sen pitäisi ja mitä se voisi olla. Vuodessa ei ihmeitä tehdä, mutta on täysin mahdollista kääntää luvut sen verran paremmiksi, että puolueella on vielä ensi vaalienkin jälkeen todellista sananvaltaa. Sanojen ja tekojen vastaavuus on tässä yksi avainasia. Vain entisin eväin jatkamalla trendin kääntäminen ei kuitenkaan onnistu.
26.5. 2014
