Kevan toimitusjohtajan palkkaus ja muut edut, ja se tapa jolla hän itse on niitä aktiivisesti ollut vaatimassa, ovat herättäneet laajalti aiheellista paheksuntaa ja johtaneet siihen, että luottamus häneen on Kevan hallituksessa katoamassa.Tapausta ja kyseisen henkilön toimintaa muuten kuin lehtikirjoittelun kautta tuntematta en ole neuvomassa Kevan hallitusta sen suhteen, mitä asiassa nyt tulisi tehdä.Tässä yhteydessä toistettu vaatimus, että julkisissa ja puolijulkisissa tehtävissä ja yhteisöissä tulee palkkahaitarin yläpäässä osoittaa pidättyvyyttä ja kohtuullisuutta on ymmärrettävä ja perusteltu. Sitä ei voi kuitenkaan tarkastella vain yksinomaan julkista sektoria koskevana.Kohtuullisuutta ja oikeutta tulonjakoon ei saavuteta vain leikkaamalla julkisen (tai puolijulkisen) sektorin ylempiä palkkoja. Myös julkinen työnantaja joutuu toimimaan samalla tavoin työmarkkinoilla kuin yksityisetkin ja sen on oltava kilpailukykyinen myös johtajien työmarkkinoilla. Ongelmana on kuitenkin se, ettei yksityisen sektorin johtajien palkanmuodostus millään objektiivisella ja kiistattomalla tavalla liity tuottavuuteen tai toteuta oikeudenmukaisuutta. Jos jotain niin optiojärjestelmät muut palkkioperiaatteet ovat paremminkin edustaneet täysin kestämättömiä ja vinoutuneita toimintatapoja omistaja-arvon lyhyen tähtäyksen maksimoimiseksi, jotka paremminkin uhkaavat kuin tukevat koko kansantalouden vakaata kasvua. Voimme olla kiitollisia, jos alemmat palkat julkisella sektorilla ovat säästäneet meitä esim. pankkimaailmassa suurta tuhoa aiheuttaneilta liiketalouden neroilta.Yksityisen sektorin johdon palkkamuodostusta ei voi ottaa malliksi julkisella sektorilla, mutta ei sitä voi kokonaan jättää huomioimatta. Siksi kohtuuttomiin tuloeroihin on puututtava koko yhteiskunnassa ja kaikilla sektoreilla, myös ja nimenomaan veropolitiikan keinoin.19.11. 2013
19.11.2013
