Tärkein ja huonoin uutinen tässä viikonvaihteessa uhkaa tulla Varsovassa vielä jatkuvasta YK:n ilmastokokouksesta (UN Framework Convention on Climate Change eli COPS 19). Lopputulos on vielä tätä kirjoitettaessa avoin, mutta ikävä kyllä tässä vaiheessa on kysymys vain enää epäonnistumisen suuruudesta. Toistaiseksi ainoa merkittävä hyvä uutinen kokouksesta on sopu sinänsä tärkeästä trooppisten metsien metsäkadon hillitsemisestä, mutta se ei millään muotoa riitä kokouksen tulokseksi.
Viimeisin erimielisyyden aihe on se, paljonko kehitysmaille luvataan rahoitusta niiden ilmastomuutosta jarruttaviin toimiin. Sopu tästä olisi tietysti tärkeä, mutta sekään ei vielä takaa rahoituksen toteutumista. Ilman tätä koskevaa sopua voi koko kokous vielä päätyä täydelliseen erimielisyyteen. Se olisi tietysti näkyvä katastrofi, mutta sekin voi olla parempi kuin merkityksetön loppuasiakirja ilman selkeitä sitoutumuksia kaikkia maita koskevista päästövähennyksistä tilanteessa, jossa monet maat, kuten Australia, Japani ja Kanada, ovat päinvastoin vetäneet takaisin aikaisempia lupauksiaan. EU on Varsovassakin jatkanut sinänsä kiitettävää johtajuuttaan ilmastopolitiikassa, mutta senkin uskottavuutta horjuttaa erityisesti isäntämaan hiilenmusta mielenlaatu.
Varsovan uutiset vahvistavat sen, että huolimatta ilmastomuutoksen yhä näkyvämmistä ja uhkaavammista seurauksista, ei globaali tietoisuus eikä ainakaan valtioiden tahto ole vieläkään ottanut koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavien katastrofien estämistä todesta. Ne muutamat vuosikymmenet, jotka meillä parhaassakin tapauksessa on aikaa saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys, alkavat näyttää perin riittämättömiltä, jos vielääkään ei näy uskottavia merkkejä maailmanlaajuisesta sitoutumisesta edessä oleviin välttämättömiin talkoisiin.
23.11. 2013
