Arktisilla alueilla avautuvat uudet kuljetusreitit ja mahdollisuudet korkealla pohjoisessa piilevien öljy-, kaasu- ja muiden luonnonvarojen hyödyntämiseen ovat nostaneet arktiset alueet kasvavan mielenkiinnon kohteeksi. Kaiken takana on ilmastonmuutos. Kun maapallon keskilämpötila nousee yhdellä asteella, tarkoittaa se yli kahden asteen nousua arktisilla alueilla. Tämä puolestaan kiihdyttää arktisen jääpeitteen ja ikiroudan sulamista, mikä taas lisää metaanipäästöjä ilmakehään kasvihuoneilmiötä kiihdyttävin seurauksin.
Tämä on perusasia, joka arktistista alueista puhuttaessa on ensimmäisenä mainittava, ennen kuin riemuitsemme niistä uusista ansaintamahdollisuuksista, joita pohjoisessa avautuu. On lisäksi muistettava, että kasvavat kuljetukset ja luonnonvarojen ammentaminen tuovat mukanaan myös uusia haavoittuvaa arktista ymrpäristöä uhkaavia vaaroja. Luonnon toipuminen esim. samankaltaisesta öljyvuodosta voi arktisilla alueilla kestää kymmeniä vuosia pidempään kuin tropiikissa.
Suomen hallituksen hyväksymä uusi arktinen strategia kohdistaa mielenkiinnon arktisten alueiden uusiin taloudellisiin mahdollisuuksiin, joita meidän pohjoisen osaamisen maana tulisi kyetä hyödyntämään. On perusteltua ja tärkeätä, että Suomi ja Suomen elinkeinoelämä pääsevät ja kykenevät täysimääräisesti käyttämään näitä mahdollisuuksia hyväkseen. Tinkimätön reunaehto on kuitenkin, että sen on kunnioitettava ympäristön asettamia rajoja kestävän kehityksen ehdot täyttävällä tavalla, mistä myös uusi arktinen strategia lähtee. Tämä on myös kaukonäköistä arktisen kilpailukykymme varmistamiselle, sillä vihreä osaaminen tulee olemaan sen merkitykseltään kasvava edellytys.
Yhtälainen keskeinen reunaehto on arktisilla alueilla asuvien alkuperäiskansojen oikeuksien, elinkeinojen ja vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen. Suomen osalta pääsemme askeleen lähemmäksi tätä kun vielä kesken oleva alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 -yleissopimuksen ratifiointi saatetaan meilläkin loppuun.
23.8. 2013
