Vuosikymmenen epäuutinen kertoi Elinkeinoelämän Keskusliiton olevan valmis harkitsemaan palkkojen alentamista. Kun EK:n puheenjohtaja Ilpo Kokkila puhui asiasta ykkösaamun haastattelussa toimittajalta jäi tekemättä hänelle se kysymys, joka tulisi esittää jokaiselle tätä esittävälle: paljonko on oma palkkasi ja kuinka paljon olet valmis sitä laskemaan. Ja koska jokainen tätä esittävä kuuluu eniten tienaavaan kymmenekseen niin seuraava jatkokysymys on, oletko valmis siihen, että isoja palkkoja lasketaan prosentuaalisesti enemmän niin, että käteen jäävä tulo alenee verotuksen huomioon ottaen prosentteina yhtä paljon kuin pienituloisimmilla palkansaajilla? Keskustelua kannattaa jatkaa vain, jos vastus tähän kysymykseen on myönteinen.Senkin jälkeen jää avoimeksi, onko nimellispalkkojen lasku kuitenkaan paras tai ylipäätään toimiva keino talouden ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Palkkakustannukset eivät tietenkään ole yhdentekeviä kilpailukyvylle, mutta niiden muutokset on aina myös arvioitava ottaen huomioon vaikutukset kokonaiskysyntään ja sitä kautta kasvuun ja työllisyyteen. Jos EK:n avauksessa haluaa nähdä jotain hyvää niin ehkä se on siinä, että tosiasiassa hekin hakevat ratkaisuja, joita voidaan aikaansaada vain keskusjärjestötason neuvotteluilla ja sopimuksilla. Tämä koskee myös ja nimenomaan työurien pidentämiseksi tarpeellisia ratkaisuja, joiden välttämättömyyden ay-liikekin ymmärtää, mutta joihin sitä ei voi saada mukaan silloin jos elinkeinoelämän intressejä koitetaan ajaa ay-liikettä vastaan suunnatulla työntantajapopulismilla.9.12. 2012
9.12.2012
