Tiistain valtiovarainministereiden ECOFIN-neuvostossa ilmeni, että yksitoista EU-maata on valmiina tulemaan mukaan toteuttamaan rahoitusmarkkinaveroa. Veron monet yksityiskohdat ovat kuitenkin edelleen auki. Ratkaisematta on mm. kysymys siitä, kenelle vero tuloutetaan. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa haluttiin rahat EU:n budjettiin siten, että tuloutettava vero vähentäisi sellaisenaan näiden maiden EU:lle suoraan budjeteistaan maksamaa jäsenmaksua. Muodollisesti tuloneutraali ratkaisu sisältää kuitenkin merkittävän periaateavauksen EU:n perimien suorien verojen suuntaan, mitä pidän edelleen tarpeettomana ja arveluttavanakin. EU:n roolin veroasioissa tulee nyt keskittyä veroparatiisien torjuntaan ja haitallisen verokilpailun hillitsemiseen. Tämä edellyttää nykyistä enemmän minimiverotasojen määrittämistä, mutta ei torjuttavaa veroharmonisointia.
Kun rahoitusmarkkinavero nyt näyttää joka tapauksessa etenevän on tärkeätä, että Suomi saisi ratkaistua kantansa ja liityttyä mukaan siihen ryhmään, joka nyt määrittelee veron puitteet myös niille, jotka, näin uskon, tulevat siihen kuitenkin seuraavassa vaiheessa mukaan.
Huonoihin EU-ajatuksiin kuuluu taas kerran yllätyksellisenä puskan takaa tulleena vetona tehty esitys erityisen euroalueen budjetin käyttöönotolle. Tämä ajatus on syytä upottaa jo kättelyssä, sillä EU:n eriytyminen euroryhmään ja muuhun EU:hun on jo nyt luonut liian syvän jaon Eurooppaan tavalla, joka heikentää kaikilla sektoreilla Euroopan toimintakykyä ja tuloksellisuutta.
Isoimmat kysymykset koskevat neljän koplan ajatuksia EMU:n kehittämisestä. Nekin voidaan pankkiunionia lukuun ottamatta jättää kaikessa rauhassa lepäämään ja palata pidemmälle meneviin uudistustarpeisiin sitten, jos sellaisia todella ilmenee ja lähtien siitä, että nyt yritetty neljän koplan avaussyöttömalli on torjuttava EU:n demokratian legitimiteettiä edelleen kalvavana menettelynä.
11.10. 2012
