Maailmassa ollaan vähitellen palaamassa siihen kohta sadanvuoden takaiseen olotilaan, joss ihmiset saattoivat liikkua vielä kaikkialla maailmassa ilman viisumeja tai matkustuslupia. Niistä ajoista maailman väkiluku on viisinkertaistanut ja tekniset mahdollisuudet liikkumiseen moninkertaistuneet ja vapaan liikkuvuuden vaikutukset ja seuraukset ovat aivan erilaisia kuin aikaisemmin. Keskinäisen riippuvuuden maailmassa, jossa ongelmia voidaan ratkaista vain yhdessä laajapohjaisella yhteistyöllä, on myös vapaan liikkuvuuden ongelmiin löydettävä ratkaisut muistaen, että liikkuvuuden kieltäminen tuo myös suuria haittoja ja menetyksiä.
Jatkuvasti ajankohtainen tämä kysymys on EU:n ja Venäjän suhteissa. Lyhytkestoisten, alle kolmen kuukauden matkojen viisumivapaus otettiin yhteiseksi tavoitteeksi jo vuonna 2003. Viime joulukuussa sovittiin yhteisistä askelmerkeistä eli viisumivapauden toteuttamisen ehdoista, koskien mm. matkustusasiakirjaturvallisuutta. rajaturvallisuutta, maahanmuuton hallinnointia ja rikollisuuden torjuntaa. Tätä viisumivapaustavoitetta Suomi tukee ehtojen täytyttyä voimallisesti. Olemassaolevien säädösten puitteissa olemme toteuttaneet myös niiden mahdollistamia joustavia järjestelyjä. Suuria ongelmia ei ole, kuten rajanylitysten määrän jatkuva kasvukin osoitaa.
Suomessa on eri puolilla kiinnostusta myös ajatuksiin Schengen-säädösten mahdollistamista paikallisista LBT (Local Border Traffic) erityisjärjestelyistä, mutta niistä päätetään EU:ssa eivätkä ne sellaisenaan ole Suomen rajoilla sovellettavia. Ne eivät tietenkään liioin korvaa tärkeämpää tavoitetta viisumivapauden toteuttamisesta. Kaikissa näissä viisumikysymyksissä on myös kyse vastavuoroisuudesta ja Venäjälle ja Venäjällä matkustamisen helpottaminen on myös vahva suomalaisintressi.
2.5. 2012
