Uusi Kreikan tukipaketti on harsittu taas kasaan Brysselissä, tällä kertaa aikaisempaa vaimeamman hypetyksen säestämänä. Päätöksentekijätkään tuskin uskovat, että tällä lopullisesti ratkaistaisiin Kreikan ongelmat ja euron epävakaus, mutta vieläkään rohkeus ei riittänyt tekemään vähemmän huonoja ratkaisuja koko Kreikan velan uudelleenjärjestämisestä. IMF:n laskelmien valossa on edelleen epävarmaa, että Kreikan saneerausohjelman täydellinenkään toteutuminen nostaisi maan velkakestävyyden riittävälle tasolle. Ja vaikka Kreikka haluaisikin täyttää tinkimättä uuden ohjelman viimeistä piirtoa myöten – mikä on kysymysmerkki, sillä kahden johtavan puolueen sitoutuminen siihen myös vaalien jälkeen ei paljoa auta, jos niillä yhdessäkään ei enää ole enemmistöä – on sen kyky siihen näiden lukujen valossa kyseenalainen. Suomella on ollut muita enemmän realismia tilanteen arvioinnissa, minkä vuoksi olemme myös turvanneet suomalaisten edut ennen ratkaisua allekirjoitetulla Suomen ja Kreikan sopimuksella uusien lainojen vakuuksista. Pahimmassa tapauksessa ei sekään turvaa kaikkia saataviamme, mutta olemme nyt kuitenkin muita paremmassa asemassa. Tästä kiitos hallitusohjelmaa tiukasti toteuttaneelle valtiovarainministeri Urpilaiselle. Tärkeätä on nyt mahdollisimman pian saada väliaikainen ERVV mekanismi korvattua ja sulautettua uuteen pysyvään EVM vakausmekanismiin. Silläkin on heikkoutensa, mutta kuitenkin oleellisesti paremmat edellytykset menestyä kuin tähänastisilla improvisaatioratkaisuilla. Six pack-lainsäädäntö antaa voimaantullessaan tehostetut keinot talousvakauden valvontaan. Sen jälkeen voimmekin sitten jäädä katsomaan, tuoko kiistanalainen sopimus talousunionista – saksalaisten ajama finanssipakti – vielä lisäarvoa tai -vahinkoa. 21.1. 2012
21.1.2012
