Uusi hallitus on syntynyt kahden kuukauden ponnistelujen jälkeen. Hallitusohjelmaväännöissä mukanaolleena olen kohtuullisen tyytyväinen tulokseen, jossa on aikaisempiin hallitusohjelmiin nähden selvästi uusia ja tervetulleita painotuksia. Toteutuessaan ne voivat muuttaa Suomea parempaan suuntaan ja vahvistaa pitkään haurastettua hyvinvointivaltiota. Varmoja voimme olla jälkeenjääneeseen perusturvaan tulevan pienen, mutta tärkeän korjauksen toteutumisesta. Osan ansiosta tähän voi myös antaa Vapaus valita toisin-liikkeen käynnistämälle Ei riitä! -kampanjalle.
Koko ohjelman toteutuminen ei kuitenkaan riipu vain sanoista eikä edes niiden takana olevasta tahdosta, vaan talouden tilasta ja siitä kuinka paljon voidaan ja halutaan talouden paranemisesta osoittaa julkisen sektorin käyttöön. Tämä oli myös neuvottelujen vaikeimman kädenväännön kohteena. Julkisen talouden tasapainottamiseen on nyt sitouduttu kohtuullisen realistisen kestävyysvajearvion pohjalta. Jos vaje osoittautuisi tätä suuremmaksi olisi myös tehtävä lisää tasapainotustoimia, mutta jos päinvastoin talous kohenee arvioitua paremmin on palvelujen ja sosiaaliturvan vahvistamiseen osoitettavissa enemmän varoja. Tämä kuitenkin nyt sovitun lähtökohdan puitteissa, jonka mukaan puolet sopeutuksesta hoidetaan menojen säätelyllä ja toinen puoli veronkorotuksilla.
Tämä oli kompromissi huomattavan suurien näkemyserojen välillä. Paras ja perustelluin ratkaisu tilanteessa, jossa edellinen hallitus oli alentanut veroja noin kahdeksalla miljardilla eurolla – ei sattumalta sama määrä miksi VM alun perin sopeuttamistarpeen ilmoitti – olisi ollut palauttaa veronalennuksesta, myös ja nimenomaan tuloveroa ja sen progressiivisuutta lisäten, edes kolmannes, jolloin mitään nyt todettua nettoleikkaustarvetta ei olisi ollut. Toki joitain menoja on tästä riippumatta perusteltua karsia ja uudelleensuunnata varoja työllisyyttä ja sosiaaliturvaa parantaviin tarkoituksiin, kuten nyt myös tehtiin.
Hallitusohjelmaa arvioitaessa on monia näkökulmia. Aivan varmaa on, että ilman vasemmistopuolueiden myötävaikutusta ei näinkään hyvää ohjelmaa olisi tehty, tuskin myöskään millään muulla hallituskokoonpanolla. Tätä lasia voi siis pitää joko puoliksi tyhjänä tai puoliksi täytenä, mutta sekään ei ole ratkaisevaa. Ratkaisevaa on, tuleeko lasi tästä neljän vuoden aikana tyhjenemään vai täyttymään? Se jää nähtäväksi. Mutta ilman luottamusta siihen, että se täydentyy ei tällaiseen harjoitukseen tietenkään olisi kannattanut lähteä.
19.6. 2011
