SDP:n vaaliavajaiset pidettiin viikonvaihteessa hyvissä tunnelmissa Vantaalla. Väkeä on ollut vaalitilaisuuksissa sekä omien havaintojeni että kuulemani mukaan muuallakin hyvin liikkeellä, mikä tietenkin on rohkaisevaa. Tähän liittyy silti tietty sisäpiiriyden potentiaalinen harha, joka on ollut demareiden ongelma jo pitkään. Omien hyviksi koetut tai ainakin sellaisiksi vakuutetut fiilikset saattavat ulkopuolisista näyttää aivan toisenlaisilta, kun politiikasta vieraantuneiden kansalaisten tunnot karkaavat vain entistä kauemmaksi politiikassa mukana olevien kokemuspiiristä. Siihen poliitikkojen kernaasti lupaamaan ihmisten kuuntelemiseen on nyt paneuduttava aivan toisenlaisella nöyryydellä kuin aikaisemmin. Oma puheenvuoroni Vantaalla käsitteli luokkayhteiskunnan paluuta ja huolestunut sanomani vastasi ilmeisen hyvin myös Vantaalle kokoontuneiden ihmisten tuntoja. Eriarvoisuuden kasvun ja hyvinvointivaltion alasajon pysäyttäminen on nousemassa ratkaisevaksi asiaksi vaaleissa. Kumpikin edellyttää tietysti hyvää ja huolellista taloudenpitoa, mikä oli Vantaalla julkistetun talous- ja vero-ohjelman pääasia. Ohjelman linjauksiin voi suurelta osin yhtyä. Varmaan nämä teesit laajemmalla ja varhaisemmalla käsittelyllä olisivat hioutuneet vieläkin paremmiksi, mutta hyvä näinkin. Kaikkea talouspoliittista arviointia koskee tänään kuitenkin tavallista suurempi epävarmuus ja enemmän tarkoituksenmukaisuutta kuin todellisuutta heijastavien varmojen näkemysten esittäminen. Tämä koskee myös ja nimenomaan suurella äänellä toitotettua julkisen talouden kestävyysvajetta. Siksi tärkeämpää kuin demareiden ohjelman yksityiskohdat ovat sen edustamat arvot ja periaatteet, jotka selvästi poikkeavat porvaripuolueiden esittämistä. 20.2. 2011
20.2.2011
