Tienvarsipommi Afganistanissa surmasi suomalaisen rauhanturvaajan. Jokainen tällainen uutinen on aina murheellinen, vaikka olisimme kuinka varautuneita siihen, että Afganistanin operaation kaltaisessa tehtävässä tällaisia tappioita joutuvat kaikki siihen osallistuvat maat kokemaan. Alkuperäinen tehtävä Afganistanin ISAF-operaatiossa oli toisenlainen kuin se, missä nyt jatkamme. Suomi ei ole missään operaatiossa ennen ollut näin selvästi sotatoimien osapuoli, eikä se Suomen rooliin kriisien hallintatehtävissä voi kuuluakaan. Tämän vuoksi on ollut jo pitkään tarpeen kriittisesti arvioida operaatiossa jatkamisen perusteita.
Afganistanin operaatioon lähdettiin alunperin siksi, että katsoimme meillä olevan sellaista osaamista ja kokemusta kriisinhallintatehtävissä, jotka tukevat Afganistanin vakauttamista, demokratian rakentamista ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tämä ymmärrettiin pitkäaikaiseksi sitoumukseksi jota tulee jatkaa niin kauan kun voimme arvioida työmme edelleen tukevan näitä tavoitteita. Tämä – ja vain tämä, ei siis sotilasliitto Naton tarpeet ja arvovalta, tai muiden valtioiden toiveet – on edelleen keskeinen peruste arvioida operaatiota.
Suomalaiset ovat vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa tehneet erittäin hyvää työtä, mutta siihen mihin suuntaan koko Afganistanin kehitys kulkee ei suomalaisten työllä ole voitu vaikuttaa edes marginaalisesti. Kun myönteisestä kehityksestä kertovien hyvien uutisten ohella jatkuvasti lisääntyvät myös huonot uutiset sotatoimien kiihtymisestä, turvallisuustilanteen heikkenemisestä, korkealle hallituspiireihin ulottuvasta korruptiosta ja vaalien massiivisesta väärentämisestä on kysyttävä, tulevatko Suomen osaaminen ja niukat resurssit parhaaseen mahdolliseen käyttöön vakauden, rauhan ja demokratian lujittamiseksi juuri Afganistanissa, vai olisivatko ne tehokkaammin käytössä YK:n monissa operaatioissa eri puolilla maailmaa.
Tähän minulla ei ole tänään ehdotonta vastausta. Se edellyttää laajaa kokonaisarvioita, jonka eduskunta viimeistään heti vaalien jälkeen joutuu tekemään. Emme nyt voi tietenkään antaa sitovia lupauksia siitä, että sotilasoperaatiota jatketaan vuoteen 2014 saakka saatikka sen jälkeen. Sotilaitten siirtäminen Afganistanista toisiin kriisinhallintatehtäviin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että irtaantuisimme Afganistanista kokonaan. Siviilikriisinhallintaa, kehitysyhteistyötä ja humanitäärista apua on jatkettava niin kauan kuin se auttaa afganistanilaisia, joiden on joka tapauksessa itse kyettävä ottamaan vastuu maan turvallisuudesta. Tämä edellyttää uusia poliittisia aloitteita sisällissodan osapuolten lähentämiseksi, sillä yksin sotilaallisin toimin ei maata koskaan saada rauhoitettua.
17.2. 2011
