Hallitus antoi perjantaina eduskunnalle komission valmisteleman paketin EU-maiden talouspolitiikan koordinaation tehostamisesta. Suuri valiokunta ja muut valiokunnat tulevat siihen perusteellisesti paneutumaan lähiviikkoina. Kyse on todella laajakantoisista koko unionin ja sen jäsenvaltioiden suhteita muuttavista esityksistä, joihin ei voi eikä tule ottaa kantaa sellaisessa pikajärjestyksessä, kuin jotkut komissiossa toivovat ajatellessaan, että jäsenvaltioiden päämiehiltä saataisiin jo lokakuun lopun Eurooppa-neuvostossa poliittinen sitoumus paketin hyväksymisestä. Näyttää siltä että komissio tavoittelisi sellaisia valtuuksia itselleen ja vallansiirtoa jäsenvaltioilta unionille, joihin ei nykyisissä perussopimuksissa ole oikeuspohjaa. Unioniakin voi kestävästi rakentaa vain lakeja ja sopimuksia kunnioittamalla ja niitä tarpeen mukaan muuttamalla, ei niitä sivuuttamalla. Kreikan ja muiden PIGS-maiden (Portugal, Ireland, Greece ja Spain) talouksien kriisiytyminen osin sen vuoksi, ettei talouden kestävyydestä ja euron vakaudesta välitetty ajoissa huolehtia, on pannut komission etsimään keinoja, joilla tällaiseen koko euroalueen vakautta uhkaavaan kehitykseen päästäisiin ajoissa puuttumaan. Ongelmana on kuitenkin se, että kasvu- ja vakaussopimus yksipuolisen monetaristisine EMU-kriteereineen on edelleenkin liian mekanistinen instrumentti kasvua tukevan ja vakautta ylläpitävän taloudenpidon varmistamiseksi.
Ongelma ei ole se, ylittyvätkö alijäämä- ja velkakriteerit laskusuhdanteessa, vaan se miten varmistetaan julkisen talouden suhdannekierron yli ulottuva rakenteellinen vakaus. Kun nyt viitataan siihen, että Saksan ja Ranskan alijäämien katsominen sormien läpi aikanaan aukaisi holtittomuuden portit muillekin, ei tämä ole oikea kuvaus. Jos näihin kutakuinkin terveen suhdannepolitiikan mukaisiin alijäämiin olisi silloin jopa pakkosanktioin puututtu, olisi kasvua samalla voimakkaasti jarrutettu ja työttömyyttä kasvatettu ja siirrytty jatkuvien leikkausten kierteeseen. Tänää ollaan taas tilanteessa, jossa koko Euroopan talouden kehitys odottaa juuri Saksalta sen velka-asteesta huolimatta kysynnän lisäämistä ja tukea koko Euroopan elpymiselle aivan keynesiläisten perusoppien mukaisesti. Hyväntahtoinen tulkinta komission esityksestä uusien vielä täsmentämättömien kriteereiden käyttöönotosta on, että näin halutaan monipuolistaa talouskehityksen arviointiperusteita. Epäilevä tulkinta sen sijaan pelkää, että kyse on jälleen uudesta yrityksestä laajentaa uusliberalististen julkisen talouden kuristamisoppien soveltamista, jos kohteeksi otetaan esim. ”liiallisten” palkkanousujen sanktioiminen. Näitä ja monia muita kysymyksiä on käytävä huolellisesti läpi kun valiokunnat perehtyvät tarkemmin esityksiin. Se että esitysten tekijänä sattuu olemaan suomalaiskomissaari ei ole mikään peruste panna kriittisyys sivuun ja osoittaa sokeaa luottamusta – ei edes silloin jos se perustuu salaiseen toiveeseen siitä, että muut jäsenvaltiot kyllä pitävät huolen kyseenalaisimpien esitysten alasampumisesta. 10.10. 2010
