Olin taas vaihteeksi Brysselissä yhden päivän keikalla, tällä kertaa osallistuakseni Friends of Europe-järjestön roundtable-keskustelutilaisuuteen ja gala-illallisille. Tällainen toistasataa eurooppalaisvaikuttajaa yhteen kokoava tapahtuma on ennen kaikkea ns. verkostoitumistilaisuus, jossa voi tavata monia entisiä kollegoitaan ja muita tuttuja ja solmia uusia suhteita. Sellaisena sitä ei kannata väheksyä, kyse on vähän samasta kuin Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa, joiden konkreettinen asia-anti ei enää huimaavia uusia visioita aukaise, eikä Friends of Europe tilaisuuksissa edes hyväksytä lausumia.
Brysseli Euroopan pääkaupunkina on monessa suhteessa sisäänpäinlämpiävä miljöö. Siksi on tärkeätä, että Brysselin instituutiot, kuten komissio ja parlamentti, saavat ulkopuolisia virikkeitä ja myös kritiikkiä silloin kun siihen aihetta on. Jäsenmaiden kansallisilla parlamenteilla on tässä erityinen rooli tuodessaan keskusteluun vähän muutakin kuin Brysselistä avautuvaa perspektiiviä.
Brysselin illan tähtiesiintyjä oli komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso. Hän ei yrittänytkään puhua konkretiaa, mutta käytti sen sijaan taitavan, olkoon että suomalaismakuun ehkä turhan mahtipontisen ja itsetyytyväisen puheenvuoron siitä, miten loistavasti Eurooppa on nyt komission johdolla vastaamassa kaikkiin niin finanssikriisin kuin ilmastomuutoksen tuomiin haasteisiin. Täytyy vain toivoa, että tälle optimismille löytyy myös todellista katetta, mikä edellyttää silloin myös jäsenmaiden ja niiden parlamenttien tuntojen ja ajatusten tarkkaa huomioimista.
16.10. 2010
