Mustafa Kemal Atatürkin perintö Turkissa on kaksijakoinen. Se on luonut perustan, jolla Turkista on kehittynyt moderni ja sekulaari valtio, joka kolkuttelee Euroopan Unionin ovea. Toinen puoli perinnöstä on kuitenkin militaristinen ja autoritaarinen valtarakenne, jossa armeijalle on varattu kaikkien demokraattisten periaatteiden vastaisesti perustuslaillinen asema sekulaarin valtion valvojana. Tätä armeija on useita kertoja käyttänyt myös suoran sotilasvallan pystyttämiseen ja kun se vuonna 1980 kirjoitti Turkin voimassaolevan, armeijan roolin takaavan perustuslain.
Turkin nykyinen maltillisen islamistisen AK-puolueen hallitus yrittää muuttaa perustuslakia niin, että armeijan erityisasema poistuisi ja se alistettaisiin normaaliin siviilivalvontaan. Tämä on tietysti yksi niistä välttämättömistä uudistuksista, joita Turkin on tehtävä ennen kuin se voidaan ottaa EU:n jäseneksi. Muutoksen vastustajat kuitenkin lietsovat pelkoa, että sen tarkoituksena on avata tie sekulaarin valtion murentamiseen AK:n islamistisen ohjelman mukaisesti. AK-puolueessa saattaa tällaisiakin haluja löytyä, mutta niillä ei ole onnistumisen mahdollisuuksia niin kauan kun puolue tosissaan haluaa viedä Turkin Euroopan Unioniin.
EU:n on tehtävä selväksi, että niin armeijan erityisaseman purkavat perustuslakiuudistukset kuin sekulaarisen valtion purkamisyritysten yksiselitteinen torjuminen ovat tinkimättömiä ehtoja Turkin EU-jäsenyydelle. Jotta tällaisella sanomalla olisi merkitystä on EU:n oltava yhtä selvä sen suhteen, että kaikki jäsenyysehdot täyttävä Turkki on tervetullut Unioniin.
4.4. 2010
