Oikeusministeriön teettämä perjantaina luovutettu vuoden 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä koskeva selvitys on päätynyt siihen, että oikeusvaltioperiaatetta loukattiin oikeudenkäynnissä ainakin syyteperustan taannehtivuuden, puolustautumismahdollisuuksien rajoittamisen ja tuomioistuimen painostamisen osalta. Tämä kaikki on totta, mutta mitään uutista ei tähän enää sisälly. Suomalaiset ovat tämän oikeusoppineiden ja historiantutkijoiden jo kauan sitten monin tavoin osoittaman asian tienneet itse asiassa oikeudenkäynnistä alkaen. Sen saattoi myös Suomen valtiojohto kylmän sodan aikanakin verhotuin sanankääntein ja sen päättymisen jälkeen myös selväsanaisesti todeta.
Niin valtiojohto kuin yksittäiset poliitikot voivat toki antaa asiasta edelleen uusia lausumia, mutta mihinkään oikeudellis-muodollisiin kunnianpalautusrituaaleihin ei ole tarvetta. Ruotsi tarjoaa ajankohtaisen esimerkin siitä, mihin päädytään kun poliitikot ryhtyvät lainsäätäjinä mestaroimaan historiantulkintoja. Ruotsin suhteet Turkkiin huononivat, kun Ruotsin valtiopäivät hyväksyivät viime viikolla yhden äänen enemmistöllä lausuman, jossa Turkki tuomittiin vuonna 1916 toimeenpannusta armenialaisiin kohdistuneesta kansanmurhasta. Historioitsijana olen sinänsä samaa mieltä tuon Ruotsin ja joidenkin muiden parlamenttien virallisesti ottaman kannan kanssa, mutta yhtä jyrkästi sitä mieltä, ettei lainsäätäjän asia ole ryhtyä historiantulkintoja koskevaksi tuomariksi.
Sama koskee myös sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä. Tuomion purkamismahdollisuus pitää olla olemassa silloin, kun väärän tuomion kohteeksi joutuneet itse sitä hakevat tai jos sillä on muita oikeudellisia vaikutuksia, mutta muutoin poliittisten oikeudenkäyntien uusiminen toisenlaiseen tulokseen päätymisen tarkoituksessa ei ole järkevää. Jos siihen ryhdytään yhdessä tapauksessa, pitää se tehdä kaikissa muissakin, mutta kuka enää hyötyy esimerkiksi siitä, että vuoden 1918 jälkeisiä oikeusmurhia ryhdyttäisiin juridisilla prosesseilla uudelleen käsittelemään. Huomattakoon lisäksi, että oikeusministeriön asettamat sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä selvittäneet tutkijat huomauttivat myös, että sotasyyllisinä tuomittujen ohella tulisi muistaa myös muita hyvitystä kaipaavia oikeudenloukkauksia maamme historiassa, joita olivat heidän mukaansa jatkosodan aikaiset poliittiset oikeudenkäynnit.
14.3.2010
