Talvisodan 70-vuotismuistelukset huipentuvat viikon päästä sodan lopettaneen rauhanteon 70-vuotispäivänä. Koskaan aikaisemmin ei talvisotaa ole Suomessa muisteltu yhtä suureellisesti ja juhlallisesti kuin tänä vuonna. Tässä muistelmien ja kirjoitusten tulvassa haetaan paljolti myös hyvitystä sille aiemmalle pakotetuksi varovaisuudeksi tulkitulle vähäeleisyydelle, jolla sotaa vielä Neuvostoliiton olemassaollessa käsiteltiin. Se että sotaa ja sen aiheuttamia kärsimyksiä ja menetyksiä halutaan nyt näyttävästi muistella on suurimmaksi osaksi aivan ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Se on myös monelta osin tervettä historian vaikeimpien jaksojen avointa käsittelyä, jota kaikille kansoille hyödyllinen menneisyydenhallinta tarkoittaa. On tärkeää, että suomalaiset voivat avoimesti sanoa olleensa provosoimattoman hyökkäyksen uhri. Näin ihan siitä riippumatta, että historioitsijat saattavat vieläkin pohtia sitä, olisiko tämä kuitenkin jollain hyväksyttävällä tavalla ollut vältettävissä tai ei. Helsingin Sanomien lauantain koko sivun juttu otsikolla ”Entä jos talvisota syttyisi nyt” ei kuitenkaan enää kuulu tähän terveeseen muistelukategoriaan. Se oli paremminkin epähistoriallista ja provokatorista idiotismia, jota kukaan harkintakykyinen sotilas ei lähtenyt kommentoimaan. Vai onko lehden tarkoitus kesällä 2011 laatia koko sivun juttu siitä, miten jatkosota sujuisi tänä päivänä Suomen valmisteltua salaa liittymistä Saksa/Naton idän sotaretkeen? 6.3. 2010
6.3.2010
