Mikael Jungner (sd) ei saanut jatkoaikaa Yleisradion pääjohtajana, vaan uuden pestin sai Lauri Kivinen (kok/Nokia). Jungneria tuskin lohduttaa se, että hänen edeltäjistään on moni muukin saanut asiallisesti ottaen potkut tuuliselta paikalta. Myönnän tuntevani paremmin Yleisradion historiaa kuin nykyisyyttä, mutta se mitä talon sisältä olen kuullut kertoo paremminkin hyvää kuin huonoa Jungnerin johtajakaudesta.
Vaikka veristä reviiritaistelua Ylen kanssa käyvän Sanoma Oy:n lehtien revittelyyn Ylen johtajanvaihdoksesta ovat voineet innoittaa vähemmän ylevät motiivit, on prosessissa ja sen tuloksessa syytäkin ihmettelyyn. Sellainenkin seikka, kun että johtajanvalinnat on siirretty pois Ylen hallintoneuvostolta hallitukselle, on jäänyt minulta rekisteröimättä. Jos Yleisradion jatkossakin halutaan toimivan eduskunnan alaisena, on tämä tehtävä syytä palauttaa vaikka uuden Lex Jahvetin kautta eduskunnan valitsemalle hallintoneuvostolle. On parempi, että tehdään politiikkaa avoimesti parlamentaarisesti valittujen edustajien vastuulla kuin suljetussa hallituskabinetissa. Vanhasen hallitus on muutoinkin kunnostautunut sillä, että se on onnistunut näennäisesti epäpolitisoimaan poliittisten nimitysten jatkamisen. Helpoimmin tähän on päästy niin, että valinnat eivät enää vahingossakaan kohdistu kehenkään vasemmistolaiseen.
Kivisen tausta kokoomuksessa tai Nokiassa ei vielä tee hänestä sellaisenaan epäsopivaa, joskaan yhdistelmä ei ole lupaava. Vielä epälupaavampi on Kivisen puolustelu Nokian Iranille myymälle puhelinsalakuuntelulaitteistolle: ”demokratioissa valvonta tapahtuu oikeuden päätöksestä rikosten selvittämiseksi”. Aivan, mutta teokraattisessa diktatuurissa, jolle Nokia laitteiston myi, se tapahtuu mielivaltaisesti poliittisten vastustajien nujertamiseksi.
20.2. 2010
