Kun Lissabonin sopimus lopulta on tulossa voimaan, on sen seurauksena myös tehtävä joukko uusia päätöksiä siitä, miten uusituissa rakenteissa toimitaan. Näin Euroopan unionissa ovat enää muodollista nuijankopautusta vailla päätökset, joilla uusitaan ministerineuvoston työjärjestys ja tehdään viralliseksi päätöksentekoelimeksi muuttuvalle valtioiden- ja hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvostolle oma työjärjestys. Kyse on vain osin tekniikasta, sillä tässä yhteydessä tehdään myös merkittäviä unionin avoimuuskäytäntöön vaikuttavia ratkaisuja. Siitä alkaen kun perustuslakia tohinalla alettiin laatia on toitotettu sitä, kuinka tarkoituksena on avata ja selkiyttää unionin toimintaa, lisätä demokratiaa ja avoimuutta ja tuoda unionia lähemmäksi EU:n byrokraattisia käytäntöjä vierastavia eurokansalaisia. Lopputulos itse sopimuksen suhteen on lähempänä kukkaroa kuin alkuperäistä takkia, mutta vähän eteenpäinmenoa kuitenkin. Viime metreillä ovat kuitenkin vanhan EU:n huonoimmat puolet taas muistuttaneet olemassaolostaan, kun em. työjärjestykset on laadittu paremminkin salailua kuin avoimuutta lisäävällä tavalla. EU:n julkisuuskäytäntö on alusta alkaen perustunut yksinkertaistetusti siihen periaatteeseen, että kaikki on salaista ellei erikseen päätetä sen olevan julkista. Sittemmin on tätä joidenkin maiden, mm Suomen ponnistuksin koetettu kääntää siihen muotoon, että kaikki on julkista ellei erikseen perustellusta syystä päätetä jonkin asian salassapidosta. Nyt hyväksyttäviin uusiin työjärjestyksiin on jälleen otettu mukaan artikloita, jotka merkitsevät paluuta vanhaan periaatteeseen. Esim. Eurooppa-neuvoston päätöksistä todetaan nimenomaan, että milloin niistä on päätetty äänestämällä niin äänestystulos on salassa pidettävä, ellei neuvosto erikseen päätä, että se voidaan julkistaa. Sellainen käsitys, että kaikki pohjoismaat seisoisivat yhtenä rintamana Euroopan unionin salailukäytännön muuttamiseksi avoimeksi, on valitettavasti väärä. Tällä kertaa ei ole kyse siitä että Suomi olisi pettänyt, vaan itse asiassa Suomi jäi ainoana esittämään avoimuutta laajentavia muutoksia ensin Slovenian ja nyt Ruotsin puheenjohtajamaana esittelemiin päätösehdotuksiin. Ruotsin rooli joutuukin tässä varsin outoon valoon. 6.11. 2009
6.11.2009
