Ylen tv-uutisissa oli vaihteeksi asiallinen juttu tärkeästä kysymyksestä, eriytymiskehityksestä suomalaisissa kouluissa. Olen samaan asiaan kiinnittänyt huomiota aiemmin yhtenä esimerkkinä siitä, miten luokkayhteiskunta tekee Suomeen paluuta takaoven kautta. Uutisissa asia oli yhdistetty maahanmuuttajien osuuden kasvuun kouluissa, joka usein laukaisee varakkaammissa vanhemmissa halun hakeutua lastensa kanssa sellaisille alueille, joilla maahamuuttajien osuus on vähäisempi. Tämä maahanmuuttaja-aspekti lisää kysymykseen liittyviä intohimoja, mutta on tärkeä havaita, että sama koulujen ja asuinalueiden ongelmallinen eriytymiskehitys on olemassa tästä riippumatta.
Suomen koulutuksellisen tasa-arvon linjaan kuuluu mm. se, ettei peruskoulujen välillä ei ole kovin suuria eroja oppilasryhmien koossa tai oppilaanohjauksen ja muiden opetuksen tukipalveluiden määrässä. Mahdollisuuksien tasa-arvon tavoitetta on pitkälti tavoiteltu tarjoamalla kaikille oppilaille yhtä paljon koulun tukea. Kun haasteet ja vaikeudet kasaantuvat oppilaille, joilla eri syistä – ei siis ainoastaan maahanmuuttajataustan vuoksi – on vähemmän edellytyksiä saada kotoaan ja muulta ympäristöltään tukea koulunkäyntiin, olisi perusteltua että niitä kouluja, joissa näitä oppilaita on suhteellisesti enemmän myös resurssoitaisiin tuntuvammin tämän huomioon ottavalla tavalla.
Näin ei nyt ole. Jos jotain niin resurssointia, myös vanhempien varallisuuteen ja sponsorirahaan tukeutuen, päinvastoin lisätään niissä kouluissa, jotka tätä lisätukea vähiten tarvitsevat. Siksi koulujen väliset erot ovat koko ajan kasvaneet. Kouluilla on myös keskeinen merkitys asuinalueelleen, ja siten niiden eriytyminen lisää noidankehämäisesti myös asuinlaueiden eriytymistä. Näin se pitkä kaari, jolla tasa-arvoisempaa, viihtyisämpää ja turvallisempaa Suomea on luokkaerojen tasaantumisella luotu, on katkeamassa, mihin myös markkinahenkinen ”hyvistä veronmaksajista” kilpaileva kaavoitus ja sosiaalisen asuntopolitiikan lopettaminen ovat vaikuttaneet.
Koulujen osalta tulee haasteeseen vastata tukemalla eniten tukea tarvitsevia kouluja, ei niitä joiden tehtävä muutoinkin on helpompi. Koulujen tukemisessa kysymys on siitä, miten laajan korkean tason tavoittelu yhdistyy kansalaisen valinnanmahdollisuuksien kunnioittamiseen ja tukemiseen. Jos muualla kadehditut hyvät PISA-oppimistuloksemme kohta kääntyvät huonompaan suuntaan on yksi syy juuri tässä koulujen eriytymiskehityksessä.
20.10. 2009
